Nietzsche bloggasi jo 1800-luvulla
Nietzsche nimittäin kirjoitti lähinnä aforistisia katkelmia. Esimerkiksi Hyvän ja pahan tuolla puolen on 296 postauksesta koostuva kokoelma. Monimielisyys, naamiot, leikit, roolit, suuntautuminen estetiikkaan, epäjatkuvuus, nopeus, hajanaisuus, impressionismi, paperilapputyyli ja yksityiskohtiin zoomailu integroivat Nietzschen kiinteästi nykyiseen blogosfääriin.
Ehkä juuri aforismi on se, mikä yhdistää Nietzscheä ja bloggaajia.
Deleuzen kuuluisan muotoilun mukaan nietzscheläinen aforismi on "autiomaa, jossa voimat leikkivät". Aforismi avaa taistelukentän, jolla kulloinkin hallitseva voima määrittää aforismin mielen. Aforismin mieli määrittyy maailmassa virtaavien voimien suhteista toisiinsa. Aforismissa ei itsessään ole mieltä, vaan siihen täytyy lisätä jotain omaa, oma voima: siksi aforismin lukeminen on kohtaaminen, joka pakottaa ajattelemaan.
Nietzsche on isätön filosofi, äpärä. Aforistisuudessaan hän ei yritä palauttaa kaikkea turvalliseen alkuun, kotiin, perheeseen, talouteen, Jumalaan tai totuuden etsintään. Aforismi on orpo, ei-palautuva kenttä, jota ei voi "kommentoida", toisin kuin Descartesia tai Hegeliä. (Jokainen Nietzsche-kommentaari haiskahtaa vähän naurettavalta.) Deleuzelle ainoa oikea tapa käyttää Nietzscheä on nietzscheläinen tapa. Täytyy päästää irti isukki-Niitsusta ja laittaa siitä irtisaatu aines deterritorialisoitumaan, nomadisoitumaan, skitsoamaan, jakautumaan, lisääntymään, luomaan, toimimaan maailmassa, tekemään jotain…
Aforismi ja postaus: kumpikaan ei selittele turhia, vaan antaa jonkinlaisen tapahtuman, funktion, käsitteen tai affektin, joka täytyy aktivoida ulkoa käsin. Kummankin merkitys siis riippuu siitä, mihin ne törmäävät ja miten törmäys otetaan vastaan.
Tässä visiossa netti-Yle ja hs.fi ovat Marx ja Freud: kulttuurimme byrokratisoiva aamunkoi. Nietzsche puolestaan olisi, kuten tietyt blogit ja sivustot, vastakulttuurin anarkkinen aamurusko.
Tunnetusti Marxin valtio on julkinen byrokratia ja Freudin perhe taas yksityinen byrokratia. Nietzschen aforismi puolestaan on, kuten hyvä postaus, something completely different. Nimittäin deterritorialisoiva paon viiva…
Nietzsche ei - Deleuzen sanoin - yritä uudelleenkoodata (toisin kuin M&F), vaan purkaa ja hajottaa koodeja. Nietzsche deterritorialisoi, vapauttaa liikkumaan, kun taas M&F reterritorialisoivat kiinnittämällä vapauttamiaan voimia Valtioon, Perheeseen ja Oidipukseen.
Mitä on siis blogien nietzscheläinen ajattelu?
Tätä merkitsee tyyli politiikkana. Yleisemmin sanottuna: mistä tekijöistä koostuu ajattelu, joka väittää virtojensa ulottuvan lakien tuolle puolen kieltäytyessään tunnustamasta niitä; ajattelu joka väittää ulottuvansa sopimuksellisten suhteiden tuolle puolen niitä purkaessaan; ajattelu joka väittää kurkottavansa ohi instituutioiden parodioidessaan niitä? (Deleuze 1992, 11.)
Tyyli politiikkana, ajelehtimisen liike koodausten ulkopuolella, antautuminen virtausten vietäväksi, masinoiminen, deterritorialisaatio, välitön suhde ulkoiseen, rikotut kehykset - "ei ole olemassa Nietzschen tulkinnan ongelmaa, on vain masinoinnin ongelma" - huumori, ironia, skitsonauru - tämähän kuvaa Yritystä vailla yhteystietoja.
Oi jospa tulisi lisää vasemmistonietzscheläisiä blogeja.
Deleuzelta on peräisin toinenkin kuuluisa sitaatti, itsessään aforismi: "Ne, jotka lukevat Nietzscheä nauramatta, nauramatta makeasti ja usein ja joskus hullun lailla, voisivat yhtä hyvin olla lukematta häntä."
Sitaatti pätee niin moneen blogiin…
