Vallankumouksen hedelmiä

 

 

Keskustelussa nousi esiin kollektiivisen psykoterapian ja joukkoanalyysin tarve. Tarve on olemassa myös yhteiskunnallisten liikkeiden sisällä.

Kaupunkiliikkeet kuten talonvaltaukset ja kampanjat vapaan tilan puolesta syntyvät - julkilausutusti - muun muassa taistelemaan mikrofasismeja vastaan, vastustamaan kaikkialle kaupunkitilaan levittäytyvää väkivaltaa, hierarkioita, kuria ja kontrollia, tavaramuotoistamista, jähmettämistä, epätasa-arvoa ja rajaamista.

…Emme halua pelätä. Emme halua olla eläviä kuolleita tuotteita. Emme halua sulle enemmän ja tolle vähemmän. Emme halua pamppua. Emme halua että vapautemme luovutetaan meille. Se on meidän.

Haluamme ilmaista kulttuuria. Haluamme kyseenalaistaa. Haluamme itse päättää mitä syömme ja miksi. Haluamme ilmaisen joukkoliikenteen. Haluamme itse päättää ketä rakastelemme. Haluamme riehua. Haluamme rauhoittua ja rentoutua. Haluamme tasapuolisesti. Haluamme päivittäistä kapinaa. Haluamme ajatella itse. Haluamme hävittää rajat. Haluamme tasa-arvoa…

 

Valtion, pääoman ja junttien voimia vastaan liikkeet levittävät mikroanarkismeja. Mutta entä jos liike kasvaa isommaksi, niin suureksi ettei se enää ole ihan mikään mikroliike? Silloin senkin sisälle on taipumusta syntyä mikrofasismeja. Pieniä hierarkioita kasvaa kuin tupsujuuria, liike alkaa jähmettyä, muodostuu identiteettejä ja kuin itsestään liikkeen sisälle syntyy fetisismi suojelemaan puhdasta kuvaa liikkeestä. Koska eihän anarkistijohtajia voi olla, sehän on ristiriitainen käsitekin, ja (fetisismin mukaan) kaikki on niin tasavertaista…

Oudointa on, että mikrofasistisia halupurskahduksia päästävät useimmiten jonkinlaiseen antifasisti-identiteettiin tukeutuvat. Joihinkin antifan toimintatapoihin ja taipumuksiin kiteytyy moni liikkeiden "ulkopuolinen" vastustettava asia: maskuliinisuus, väkivaltaisuus, hierarkkisuus, johtajuus, ryhmäpaine ja vähemmistöjen halveksunta.

 

Hyvä harjoituskohde ryhmäanalyysille olisi Helsingin keskustan kautta kulkenut mielenosoitus vapaiden tilojen puolesta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jos Kelan, pönöttävien patsaiden ja mäkkärin maalipommittaminen onkin mielenkiintoista, maassa makaavan tyypin potkiminen monen miehen voimin ei ole kovin hilpeää.

Kulkueessa käveli juonut tyyppi, joka Kaivokadulla heitti joillekin mustaihoisille juttua. Silminnäkijöiden mukaan tyyppi joko vain lähinnä "näytti peukkuaan" tai sitten sanoi "hyvä meininki, niggas" tai "vitun rasisti".

Tämän jälkeen useampi antifa-kommando kaatoi tyypin maahan ja pahoinpiteli naaman verille.

Kumpi onkaan huonompaa imagoa mielenosoitukselle: känniääliön mahdollisesti rasistiseksi tulkittavissa oleva huudahdus vai känniääliön joukkohakkaaminen poliisien, yleisön ja kameroiden edessä? Kumpi tuntuu kohteestaan pahemmalta?

 

Tyyppi pysyi demossa loppuun asti ja kävi kavereineen keskinäistä vittuilua antifapsien kanssa. Paluumatkan lopussa anarkistijohtajat käskivät blokkaamaan tien ja karkottamaan tyypin kavereineen alueelta. Joku sanoi tyypin olevan pasifisti, minkä ansiosta tämä joku tönittiin selälleen nurtsille. Seuraavaksi kommandojen vartijamaisen väkivallan kohteeksi joutui tilannetta selvittämään tullut ulkomainen tyttö.

Vähemmistön vaatimuksiin tilanteen selvittämisestä ei kiinnitetty huomiota ja karkotetut jätettiin lopuksi itkemään tielle.

Tällaiset tilanteet tuntuvat toistuvasti tuovan esiin muutamia pointteja:

1. sisäisessä riitatilanteessa syntyy helposti myös hierarkia, joka kyllä löytää johtajansa äänekkäimmistä ja julmimmista miehistä
2. riitatilanteessa, jossa useimmat eivät tiedä asioista mitään ja ovat siksi epävarmoja tai eivät muusta syystä uskalla puuttua asiaan, johtajien on helppo kaapata koko väkiblokin energia ja heijastaa se halveksumaansa vähemmistöä vastaan
3. mitä vähemmän tilanteessa on naisia, sitä enemmän naamioituneet miehet machoilevat, tönivät ja halveksuvat

 

Tiedämme siis ainakin yhden alueen, jolla kaivataan joukkopsykoanalyysia. Miksi ryhmissä virtaa väkivaltaisia haluja, jotka voivat purkautua herkästi myös "omiin"? Miksi ja miten osa antiautoritaarisen väen moneudesta pystyy muuttumaan mikrofasistiseksi kurikoneeksi? Voisiko tällaisia haluja kanavoida muilla tavoin? Miten organisoida riitatilanteiden selvittäminen ilman hierarkioiden muodostumista? Miten murentaa äänekkäiden ja itsevarmojen miesten johtajavaltaa?

Miksi jotkut anarkistit edelleen väittävät että "vallasta voidaan päästä kokonaan eroon"?

 

 Jyväskylän keskustaa vartioivat ovelasti naamioidut valvontakamerat, joista poliisi ja kapitalistit katselevat tyytyväisinä shoppailevia alamaisiaan. Ryppään vieressä on sininen pylväs, jonka kärjessä on fasistisen näköinen kaiutin. Siitä kylän vanhin voi antaa päiväkäskynsä, jonka mukaan kyläläiset joka päivä sitovat pylvääseen eniten hipin näköisen asukkaan ja teurastavat tämän.

 

 

Foorumin sisäänkäynti Jyväskylässä - kukapa siinä haluaisi "ilmoittaa".

 

 

Edes kärpänen ei selviä hengissä Jyväskylän tukahduttavasta keskustalaisilmastosta.

 

 

Jyväskylän ainoa graffiti. Se on suosittu nähtävyys entisestä maalaiskunnasta tulevien isäntien keskuudessa.

 

Ja kuitenkin - meidän on myönnettävä, ettei kaupunki ole aivan toivoton tapaus.

 

 

En tiedä mitä tämä on, mutta vaikuttaa lupaavalta.

 

Lähiöissä opetellaan marxismin alkeita.

 

JCDecaux’lla on katumainonnan monopoli, jota pidetään yllä tälläkin omaehtoista kulttuuria vastustavalla propagandakampanjalla. "Sinä maksat. Sotkutonta päivää". - Sinä maksat mainonnan joka tapauksessa: hinnoissa, mielenterveydessä ja fasististen asenteiden aiheuttamissa vaurioissa.

 

 

Ainakin jotkut kieltäytyivät keskiviikkona 16.7 noudattamasta päiväkäskyä ja romuttivat turkisliikkeen julkisivun.

 

 Jyväskylän yössä on musta reikä

 Kansalaiszurnalismia Jyväskylässä

 

 

 

Vartijoille harkitaan lupaa tarkastaa henkilöllisyys

 

 

Poliisi keräisi koko kansan sormenjäljet

 

Isoveli tulee oletko valmis?

 

 

 Vallitseeko työpaikallasi pelon ilmapiiri?

 

 

 Ilmasto muuttuu kuin Suomen kesä ja G8 ei tee asialle mitään

 

 

 Muualla: kiinnostava kulttuurikriitikko Santeri Nemo
yrittää palkita vallankumouksen hengiltä.

 

 

Viime viikonlopun Tuska esitti taas kerran paradoksin: miten niin negatiivinen tapahtuma voi olla niin positiivinen? Miten hevikulttuurin tiivistymä eli negaatio - Jumalan, kirkon, auringon, sateenkaaren, moraalin, deodorantin, popin ja mainstreamin kieltäminen - voi tuottaa myönteisen eron kesän kaikkiin muihin festareihin?

Tuskahan on kuuluisa siitä, että se on suurista festareista rauhallisin. Siellä ei pahemmin vedetä turpaan eikä raiskata. Tänä vuonna poliisille ei ilmoitettu yhtäkään järjestyshäiriötä. Pahinta taisi olla, kun näki viiden järkkärin kantavan ulos sammunutta paidatonta bläkmetallimiestä (jonka mustat hiukset laahasivat hiekassa).

Todistetusta myönteisyydestään huolimatta Tuskalla on negatiivista energiaa: se pelottaa ja aiheuttaa vastustusta kiihkokristityissä, city-kaneissa ja huolestuneissa kaupunkilaisissa. Metallimusiikilla on edelleen ontologisen pahuuden aura.

Hetkinen: negatiivisuus… myönteisyys… Alkaa pahasti kuulostaa dialektiikalta. Mutta voidaanko Tuska sulloa näin helposti negatiivisen dialektiikan rautapaitaan?

Tutkitaan ensin "negatiivista" ja sitten "myönteistä" Tuskaa. Nämä laatusanat on ymmärrettävä filosofisiksi käsitteiksi, ei asenteita ilmaiseviksi sanoiksi.

 

 

Metrohousut ja rautaristi: edelliset assosioidaan perinteisesti maskuliinis-väkivaltaisiin alakulttuureihin, kuten skineihin. Rautaristi, Eisernes Kreuz, taas oli Preussin ja Saksan armeijan kunniamerkki, joka periytyi ritarikunnalta. Viimeiset rautaristit myönsi Hitler: toisen maailmansodan jälkeen merkki lakkautettiin.

Väkivalta + saksalainen ritarihenki = negatiivisuutta

 Oikealla näkyy palava pentagrammi. Koska kyseessä on mahdollisimman monimielinen yleismaaginen ja pakanallinen symboli, se täytyy tulkita neutraaliksi, vaikka media ja uskonnonopettajat saattavatkin liittää sen "Saatanan palvontaan".

 

 

 Jumala on kuollut? What a news!

Väljähtänyt antikristillisyys = negatiivisuutta

 

 

Ovatko kummatkaan nyt enää niin äärimmäisiä? Metalli on valtavirtaa ja hevarit taviksia. 

Äärimmäisyyshakuisuus + identiteettipolitiikka = negatiivisuutta

 

 

Puhdasta nussivaa metallia?

Purismi = negatiivisuutta

 

Seuraavaksi arvioimme muutamia Tuskan positiivisia aspekteja.

 

Mustan blokin kokoontumisajot vai festariväkeä? (Molempia?)

Moneus + yhteisöllisyys = positiivisuutta

 

 

 Etana näyttää sarvensa Dimmulle: yleisön ja esiintyjän symbolit kohtaavat ja muodostavat yhteisen Tapahtuman.

Ekstaattinen dionysismi joka transgressoi egon rajat = positiivisuutta

 

 

 Moshpitti rokkaa ja kukkoilee.

Rituaalinen tasavertaisten fyysinen kilvoittelu + viinaa kokispullossa = positiivisuutta

 

No niin. Kaikki haluavat vastauksen kysymykseen: "Mitä tapahtuu, kun negatiivuus ja positiivisuus lasketaan yhteen? Mikä on saldo? Kumpi voittaa, hyvä vai paha? Et kai sä vaan jää neutraaliks?"

Kysymyksellä ei ole merkitystä. Olennaista sen sijaan on ihmetellä, miten ilmiselvästä negatiivisuudesta ikinä päästään positiivisuuteen. Miten on mahdollista, että negatiivinen, kieltävä ja tuhoava myöntää ja tuottaa positiivisuutta?

Vastaus on kuin onkin negatiivisessa dialektiikassa(!), joka ei kuitenkaan jää jumiin teesin ja antiteesin väliin, vaan tuottaa positiivisen eron, jolla ei ole tasan mitään tekemistä lattean synteesin kanssa.

Kyse on siitä, että hyvät festarit voivat toteutua vain negatiivisesti, kiellon kautta.

Yleensä festarit yrittävät tavoittaa "hyvän festariuden" suoraan. Ne julistavat positiivisuutta: meillä on paras meininki, Ilosaari, jee, bileet. Jo Tuskan nimi kuitenkin osoittaa, että kyse on negatiivisuudesta. Kun lisäksi kaikki kävijät pukeutuvat mustaan ja näyttävät muutenkin kirkonpolttajilta samalla kun bändit vetävät kissantappometallia, on selvää, ettei Tuska ole mikään myönteinen juttu.

Juuri tämä negatiivisuus vapauttaa Tuskan kävijät bilettämään myönteisesti, mistä syntyy aito positiivisuus. Ilon ja juhlan kieltäminen tuskan, pimeyden ja vihan symboliikalla turvaa ilon, juhlan ja vapauden festareilla.

 

Vaikka olen sättinyt dialektiikkaa ja väittänyt sitä laimean kriittiseksi, Tuskan kohdella todellisuus näyttää tekevän poikkeuksen ja osoittautuvan itsessään dialektiseksi. Juuri kun sitä luulee keksineensä hyvän teoreettisen pointin, todellisuus tekee intervention ja sotkee taas kaiken… Niinhän?

Ei. Tuska vahvistaa pointtini: juuri dialektiikan epädialektinen vastakohta eli eron ontologiaan perustuva kompleksisuusteoria on oikeassa. Koska jos todellisuus olisi vain dialektinen tai vain jälkistrukturalistinen, todellisuus ei olisi kovin kompleksinen, vaan… dialektinen tai jälkistrukturalistinen.

Perverssisti poikkeaminen kompleksisuusteoriasta juuri vahvistaa teorian: todellisuus tosiaan on kompleksinen. Niin kompleksinen, että dialektiikallekin on tilaa. (Tätä merkitsee hokema "poikkeus vahvistaa säännön".)

Dialektikko voisi väittää vastaan esittämällä, että ylläoleva on itsessään dialektinen pointti ja siten performatiivisessa ristiriidassa itsensä kanssa. Mutta kompleksisuusteoria nokittaa aina metatasolla, joka jatkuu äärettömästi: aivan, asia on juuri niin, mutta vain kompleksisuusteoria selittää, miksi ja miten asia on juuri niin…

 

Jos Tuskaa haluaa käsitellä kansan kielellä, niin Kalle Sepän juuri Megafonissa intrudusoima compound on käyttökelpoinen työkalu.

 

Geopolitiikan paluu on tuonut mukanaan myös uuden käsitteen, joka on huomattavasti tärkeämpi kuin "raja-alue": "compound". "Compound" on suljettu - ja suojattu alue, joka poissulkee ympäröivän maa-alueen ja joka ei edes tavoittele sen pysyvää kontrollointia. Nopeita pyrähdyksiä panssaroiduilla maastureilla. Ympäröivän alueen teknologista kontrollia ilmasta käsin. Compound - uudessa arkipäivän geopolitiikassa - on yksityistetty ja suojattu alue, jossa yhteisö voi elää turvallisesti. "Compound" - vihreä hallintoalue Bagdadissa tai vihreä asuinalue Santa Monicassa - liittyy turvallisuuteen ja poikkeustilaan, juuri yhtä läheisesti kuin piikkilanka ja friisiläiset hevoset. Uuden ajan geopolitiikassa tilan laajuudella ei ole merkitystä. "Compound" eräänlaisena roomalaisten vartiotornina imperiumin reunamilla, ilman kuitenkaan imperiumin maa-aluetta. Etäispesäkkeitä. Mahdollisuus väreillä ympäröivälle alueelle vallan mahtia ilman tosiasiallista alueen telluurista kontrollia.

… uusi kumouksellisen geopolitiikan kesä? Ei rakentaakseen tuotannollisia tiloja prekariaatille, vaan rakentaakseen uuden poliittisen nomoksen. Suojaa ja kansalaisuutta. Compoundeja ja Green Zoneja. Viholliselta vapautettuja "etnisesti" puhtaita alueita, jos tässä yhteydessä sana "etninen" halutaan ironisesti ymmärtää juuri etnisyyden vastakohtana.

… politiikka on muuta kuin demokratian piirileikkiä. Politiikka on vihollisen tuhoamista ja ystävien suojelua. Oman alueen koskemattomuutta.

 

Viikonloppuna syntyi kaksi outoa compoundia: mustanpinkin blokin demo Pride-kulkueessa ja Tuskan negaation kautta syntyvä yhteisö. Dramaattinen loppukysymys kuuluu: mitä eroa näillä compoundeilla oikeastaan on? Sillä Tuskan teemaväri 2008 oli pinkki ja väki oli mustempana kuin missään black blocissa, minkä lisäksi molemmat tapahtumat toivat maailmaan yhtä aikaa iloa ja eroa - onko niidenkään välillä lopulta mitään eroa?

 

Epilogi

Compoundien ulkopuolella vallitsee villin kapitalismin raaka sisällissota vartijoiden ja väen välillä.

 

 

 Kuva on ilmeisesti Tuskan aikana otettu (Mr. Qva)

 

Lauantain Pride-kulkueessa toisen tulemisensa tehnyt radikaaliseksuaalipoliittinen mustapinkki blokki

kokee Setan toiminnan viime vuosien perheoikeudellisen painopisteen liian kapeana. Ryhmän mielestä Seta pyrkii linjauksissaan osoittamaan, että homot ja lesbot ovat ”ihan tavallisia” kansalaisia ja kunnollisia veronmaksajia, ”samanlaisia kuin kaikki muutkin”. Näin tehdessään Seta tulee asettaneeksi keskiluokkaisen, vakiintuneen perhe-elämän kaikkien lesbojen ja homojen yhteiseksi tavoitteeksi. Samalla heteroelämää mukailevasta käytöksestä tulee sosiaalisen hyväksynnän ja kansalaisoikeuksien saamisen ehto. [Takku: Pink Black Block haluaa konfliktit näkyviin Pride-marssilla]

Jotkut hlbt-aspektit menevät reippaasti keskiluokan oikealle yläpuolelle. Tietty osahan - varsinkin homokulttuurista - ilmaisee itseään nimenomaan kuluttamalla, konsultoimalla ja designaamalla. Tai katsotaan vaikka L-koodia…

Pitäisikö sitten vastustaa sitä, että nyt myös homot ja lesbot, bit ja trans-ihmiset voivat avoimesti päätyä kapitalisteiksi? Ei toki. Ehkä vähemmistöissä on kuitenkin mullistavampiakin mahdollisuuksia ja haluja kuin päätyminen kiintiöhomoksi telkkariin, integroituminen enemmistöön ja riitasointujen hyssyttely.

Hlbt-aktivismilla on nihkeä loppu, jos se jättää asiansa porvarien, byrokraattien ja pesuainepoliitikkojen hoidettavaksi.

 

 

 

 Mustapinkin blokin tiedottajan mukaan

Suomessa on perinteisesti pelätty konfliktia. Viime vuonna Seta halusi estää ryhmän osallistumisen Pride-kulkueeseen ja manifestin sanoma herätti paheksuntaa. Ryhmä siivottiin marssimaan kulkueen hännille lähelle poliisiautoja. Samaa sensuurihenkeä on ollut nähtävissä tänäkin vuonna. Ilmeisesti Pride-kulkueen järjestäjät haluavat niin kiihkeästi hyväksyntää valtaväestöltä, että yhteisön sisäiset soraäänet on tukahdutettava ja teeskenneltävä, ettei keskinäisiä jännitteitä ole. Sananvapauden puolustajina halusimme uudesta manifestista entistäkin kärjistetymmän. Politiikan tarkoitus on häiritä kuvitteellista konsensusta…

Sama siivous tapahtui tänä vuonna, blokki marssi viimeisenä ja machojärkkäreiden ympäröimänä. Blokin edessä marssivat kokoomusnuoret vaaleanvihreän bannerin kanssa. Kulkue päättyi Kaivopuistoon, jonka juhlajuontaja oli myös kokoomuslainen.

 

 

Järkkärit uhkasivat aiheuttaa vaaratilanteen yrittämällä tiputtaa palavia soihtuja maahan. Setalaiset tekevät hysteerisesti kaikkensa, jotta Pride olisi mahdollisimman epäpoliittinen (mikä ei kuitenkaan estä ottamasta Kaivarin juhliin puolueita keskustasta kokoomukseen).

 

YouTube: Pink Black Bloc @ Helsinki Pride 2008

 

 

Antihomofobia! Transgressio! Heterokulttuuri kuolee!

Me emme tahdo rakastajiemme käsien olevan valtion käsiä!

 

Blokin ei annettu poiketa liikaa valtavirrasta.

 

"Keillä on parhaat bileet?"

 

 

 

 Edit: älykäs postaus mustapinkistä queeronomiasta Jatulintarhassa

 Edit: vastarannankiiski edellisvuoden tapahtumasta

Lake Doom, Jyväskylä

 

Tuhannesta auringonlaskusta syntyy verinen soppa, mutta sen paksuus on meistä kiinni. Jyväskylässä siitä on kyllä tulossa aika sakea. Samaan aikaan kun vastakulttuuri herää henkiin, kaupunki ulkoistaa koulusuunnittelua konsulteille, lopettelee maalaiskunnan lukioita ja tukee yksityisautoilua suunnittelemalla parkkihallia Kirkkopuiston alle.

Missään kaupungissa poliittiset tarrat eivät häviä roskisten kyljistä niin nopeasti kuin puhtoisessa lähiö-Jyväskylässä. Missään kaupungissa talonvaltaukset eivät aiheuta kotietsintöjä paitsi Jyväskylässä. Minkään kaupungin yliopiston ylioppilaspoliitikot eivät ole niin maltillisia kuin …

Kävin Harjun Vesilinnan juurella katselemassa sinne museoitua ilmatorjuntatykkiä. Sitä vartioi yhdeksän valvontakameraa. Vai olivatko ne lamppuja? Jyväskylässä lamppua ei erota valvontakamerasta, mutta ei sillä väliä. Kummatkin valaisevat kaupungin nykysuunnan kieroutta.

Harvassa kaupungissa liikenneyhtiö on niin ahne, että laskuttaa 2,80 € aikuisen bussilipusta.

Tämän maalaiskaupungin päälehden seuraava satraappi on muuten raitis keskustamyönteinen pukumies, joka haluaa tehdä lehden nettisisällöstäkin maksullista.

Kaikki on tietenkin mahdollista seudun kauneuden vuoksi. Kuten Google Earth näyttää, Jyväskylän ja muun maailman välillä on jyrkkä raja:

 

Jyväskylässä on vielä järvetkin jäässä, Muuramen puolella ruoho on vihreämpää

 

Onneksi löytyy yritys, joka taistelee konsensusta vastaan. Tähän firmaan sijoitan rahani.

Yritys ilman yhteystietoja spreijasi Mattilanniemen alikulkusiltaan lauseen WISSENARBEIT MACHT FREI. Se oli piristävä teko. Nykyään kun kuljen Jyväskylässä, tervehdin jokaista graffitia merkkinä salaisesta hengityksestä: semioottinen rytmi kaupungin katukivien alla ei ole täysin kuollut…

 

 

Graffitiblogista

 

Jospa aamuyöllä saapuvan selkeyden saisi joskus muulloinkin. Auringon noustessa ja imiessä usvaa järvestä asiat tuntuvat yksinkertaisilta. Tällaisten hetkien takia Jyväskylään voi palata. Tällaisten hetkien vuoksi sitä jaksaa "etätyöskennellä" Kirkkopuiston nurtsilla, jossa ei saa juoda viinaa ja jonka ohi poliisin bilepaku surffaa säännöllisesti.

Jotain hyvää: kaupungissa on muutamia antikvariaatteja, jotka täytyy laskea Suomen parhaimpiin. Ostin muiden perversiodeni lomassa Freudin Tapauskertomukset. Ostin myös erittäin hyvää kiinalaista vie pois -safkaa ja raahasin sitä ympäri kaupunkia.

En muuten ihmettelisi, jos yksi Jyväskylän ensimmäisistä "gated community" -alueista joskus syntyy Mannilaan. Omakotitalosta 400 000 € vaikuttaa siellä olevan ihan normaali hinta. Pari kaupungin kalleimmista taloista sijaitsee alueella. Ja kaikki on niin puhdasta: muurit, roskikset, sähkökaapit, skeittipaikka. Eikä kukaan varmasti käy tyhjentämässä citymaasturien renkaita.

Ylä-Mannilassa on joskus havaittu yksi tägi. Jos tulee toinen, koko alue sähköaidataan ja sinne palkataan Securitaksen vartijat valvomaan yhteiskuntasopimusta.

Mannilassa on ihan oikeasti tie nimeltä Muottikuja, joka on täynnä identtisiä porvaritaloja. Jos niiden kulmien asukkaalle erehtyy kommentoimaan vinoumaa pihakiveyksessä, seuraavana päivänä on kaivinkone parantamassa sitä.

 

2/3 liikenteen alla: tunnelin päässä on … tie

 

Yllä on kuva Palokkajärven rannasta. Muistan joskus 90-luvun alussa möyrineeni rantametsässä … ennen kuin se lanattiin moottoritien tieltä. Siitä lähtien olen jotenkin inhonnut metsätyökoneita.

Nyt rannassa hölkkää keski-ikäisiä poliiseja, joita tukkirekkojen ajovalot pyyhkivät.

 

Jyväskylän yössä on musta reikä … eikä sitten paljon muuta

 

 Satunnaista tänään vastaantullutta triviaa:

• USA:ssa kuvataan vuosittain neljä miljardia (?) tuntia valvontakamerakuvaa
• 2007 julkaistun tutkimuksen mukaan Irakin sota on nostanut terroristihyökkäysten määrän seitsenkertaiseksi
• Brasiliasta löytyy edelleen ennen tuntemattomia intiaaheimoja (Takku)
• Gilles Deleuzesta on julkaistu artikkeli Stanford Encyclopedia of Philosophyssä (tämä)
• viime vuonna Suomeen tuoduista elokuvanimikkeistä noin 95 prosenttia oli pornoa (HS)
• sijoittajat lyövät miljardeilla vetoa säästä (Taloussanomat)

 

Voisin taas alkaa kirjoittaa päiväkirjaa. Sitä ennen pari blogia joihin olen tykästynyt:

• Fractal Ontology
• Graffitiblogi
• Jatulintarha
• Kemppinen
• Keskeneräisten ajatusten kaatopaikka
• Unemployed Negativity
• Vapaailmaisu.net

Hei kaikki Euromayday 2009 -guuglaajat: tässä on teidän postauksenne

 

Klassista oli poliisin harkittu provosointi- ja semiotiikkaoperaatio, jolla tuotettiin pakolliset kiinniotot mediakuvaa varten. Postmodernia oli se, että kyseessä oli vapun parhaat bileet. Alla erikoispätkä kuvazurnalismia paikan päältä.

 

 Väkeä valuu Narinkkatorille.

 

Poliisit yytsäilevät juhlintaa.

 

 Kohti Marskia.

 

 Teatteri Poleemin kapteeni Jubilaatio bilettää.

 

 

Kapteeni Jubilaatio ei biletä enää - poliisi raiskaa Jubilaation rangaistuksena tanssimisesta kadulla, vappuaattona.

Mitä? Jubilaatio takaisin!

 

Pulloja alkaa lentää.
 
 

Soihtuja samoin, ja kasa tuolejakin meni.

 

 Poliisi ryhtyy takaa-ajoon.

 

 Kip-kop, kip-kop.

 

 Kiinniottoja.

 

Näin toimitaan poliisirivistön takana.

 

Konfliktitilanne Espalla. Ainoa ikkuna meni rikki tässä, kun poliisi otti kiinni kulkueen järjestysmiehen.

 

 

 Yritys sokaista vihollinen violetilla savulla - taustoista video Yle Areenassa.

 

 "Me ei liikuta mihinkään ennen kuin noi tyypit vapautetaan!"

 

 Sitä odotellessa Julma-Henri & Syrjäytyneet ja Asa heittävät keikkaa Mantalla.

 

 

Väki juhlii pysäkkien katoilla.

 

 Poseerausta Kauppatorin laidalla.

 

 "Pala Arkadianmäki pala vitun paska!" - savua ja muumeja.

 

 Lisää savua Marskilla.

 

 

Suojelkaa autoa, raivatkaa tilaa.

 

 Poliisi käyttäytyy levottomasti vielä loppuillastakin.

 

 Vapaa Helsinki!

 

 

 Kulkue päätyi Töölönrantaan tanssimaan.

 

Analyysia tapahtumasta löytyy General Intellectin jo kätevästi ennakkoon julkaistusta kirjasta Vasemmisto etsii työtä. Uutisia löytyy valtamediasta.

Edit: Vappumielenosoitukset äityivät astetta rankemmiksi konflikteiksi Sveitsissä ja Hampurissa.

 

 

 

 

 Rapukin rakastaa sinua.

 

 

 Viirus-teatterin sisäseinää.

 

 

EuroMayDay 2008: Vapaa Helsinki -julisteita.

 

Kaisaniemen tunnelista bongattua.

 

Varoita kanssamatkustajaasi -joukkoliikennekampanja.

 

 

HKL:n mukaan tarrat ovat ilkivaltaa ja häiritsevät tarkastajien työtä. Solidaarisuussemiotiikka ei kuitenkaan näytä tähtäävän tarkastajiin, vaan toisiin matkustajiin: kaikki julkisen liikenteen käyttäjät, yhtykää.

 

 

 "Laskualas EuroMayDayhin" näyttäisi olevan käynnissä, tai jokin. Vapusta spekuloidaan taas kaikenlaista, kaikkialla.

 Satoi tai paistoi, rakkauden kesä ‘08 alkaa tästä.

Talvella 2007 Helsingissä järjestettiin solidaarisuusmielenosoituksia Kööpenhaminan Ungdomshusetille. Sekalainen ryhmä demojen tyyppejä sai kipinän jatkaa valtaustoimintaa Helsingissä- Uuden liikkeen ensimmäinen veto oli vanginvartijoiden entisen tuvan valtaaminen Katajanokalta 16.5. Squat ristittiin "Karkuksi".

25.5 kaupunki pyysi poliisia häätämään valtaajat talosta, kesken neuvottelujen. Kuuleman mukaan häädön takana oli viereisen vankilahotellin omistajien ja kokoomuslaisten kähmintä kaupungin hallinnossa.

Miltä Skattan ex-squat näyttää tänä keväänä?

 

 Grr! Taide on tallella.

 

 

 Takapihan graffitikuja on muutettu esteradaksi.

 

Tila varattu vapaaksi - yhdeksän päivän ajaksi.

 

Häädetyistä taloista vedetään ikkunat umpeen. Sehän ei estä sisäänmenoa… 

 

 

Ovi on irrotettu hellävaraisesti.

 

 

Karkuun!

 

 

Vasemmalla vessa, portaat ja tie ullakolle, oikealla keittiö. 

 

 

Squat Karku. Huomaa alkuvaiheen amatööriys. 

 

 

Makuuhuoneesta jäi häätämättä nainen ja kukka.

 

Nurkissa on edelleen kamaa valtaukselta.

 

 

Jos valtaus olisi jäänyt häätämättä, seinille olisi voinut tulla jotain kauniimpaa.

 

 

Valtausliike pysyy virtuaalisena taipumuksena, vaikka valtiokone yrittää ylikoodata.

 

Talo on ollut lähes vuoden vailla käyttöä, eikä edes kovin huonossa kunnossa. Kuvia ei kannata käyttää argumenttina valtauksia vastaan "töhry"-teemalla: mitä pitempi valtaus on, sitä hienompaa taidetta sinne ilmestyy. Tägihuoneet peittyvät koristeisiin ja sisustukseen, kunhan väellä on joku maaperä jalan alla. Ja vaikkeivat peittyisikään, tägit ovat luokkasidonnaista tilan semiotiikkaa siinä missä porvareiden ovikrassit ja poliisin eristysnauhat.

Tulevaisuudessa lisää kuvia ilmestyy flickrään exilefruitin accounttiin.