Rakas nettipäiväkirja, viime aikoina olen pannut merkille mielenkiintoisen ajatuskuvion. Sitä tuntuu esiintyvän ihmisillä, jotka ovat hyvin älykkäitä ja koulutettuja mutta jotka mahdollisesti pelkäävät erottautua sosiaalisesta valtavirrasta - nimittäin reaalisen tasolla.

Mielipiteissään, analyyseissaan ja kirjoituksissaan, siis diskurssin tasolla, tällaiset ihmiset saattavat olla radikaaleja. Sitten kun pitäisi äänestää jaloillaan, niin jalat kuitenkin polkevat samaa tahtia muiden marssimaan käskettyjen kanssa. Ja ajattelevia kun ovat, nämä ihmiset kehittävät itselleen huonon omatunnon. Sitä he yrittävät selittää pois argumentilla, jota voisi kutsua vaikkapa "totaliteetin voitoksi".

Aloin miettiä ilmiötä tammikuussa kun jo uusklassikoksi muodostuneen blogin, entisen Kapinallisen politiikan, pitäjä perusteli yhtäkkistä lähtöään armeijaan kirjoittamalla, että "yhtä lailla sivari ja totaali ovat kannanottoina alistumista valmiiksi määritellyn pelin sääntöihin ja siten hierarkioiden tukemista".

 

Valinta armeijan, sivarin ja totaalikieltäytymisen välillä on oikea Catch-22: minkä tahansa reitin valitsetkin, koneisto voittaa aina. On jokseenkin mieletöntä nähdä inttiin meno koneiston tukemisena ja muut sen vastustamisena, koska koneistossa on kyse paljon laajemmasta ilmiöstä kuin pelkästä armeijasta. [Kts. keskustelu]

 

Toinen tapaus sattui eilen Ruttopuiston piknikillä, jossa eräs vanha datanörtti paasasi Coca-Cola Zeron mainoskampanjan paskuudesta, mikä täytyy siis seurueemme huomioon ottaen tulkita eettiseksi tai poliittiseksi arvioksi, eikä esimerkiksi taloudelliseksi. Tyyppi tietenkin oli ostanut kyseistä juomaa piknikille, koska "on ihan sama mitä mä teen, jos mä jatkan tän ostamista niin niiden mainoskampanja on mennyt ihan hukkaan kun ne näkee että myynti on noussut vain yhden prosentin ja sitä paitsi jos kaikkea alkais boikotoida niin kohta joutuis boikotoimaan vettä koska Helsingin vesilaitoksella on huono mainos".

Touché.

 

Ensin siis myönnetään, että "kaikki ei ole kunnossa". Kyllä, armeija on hierarkkinen väkivaltakoneisto joka alistamalla koulii väestä kuriin sopeutuvia seksistisiä tappajia. Kyllä, CCZ:n mainoskampanja oli ironisesta fantasiayrityksestään huolimatta äärimmäisen seksistinen, samoin uusien pet-palautuspullojen kampanja, jossa naiset poseerasivat pulloina ("korkkaa ja kierrätä").

Analyysin jälkeen koetaan epätoivon tuulahdus. "Voisin mä ehkä tehdä jotain muutakin kuin analysoida kriittisesti - ehkä mä jopa haluan tehdä jotain - mitä, miten, milloin, kuinka - voi olla liian hankalaa - oliskohan siitä edes mitään hyötyä - saattaisinkohan mä itseni naurunalaiseksi - ja mitä yksi ihminen voi - ei se voi vaikuttaa mihinkään…" Tämä on se tunne, joka tuuppaa ajattelevaa ihmistä kohti resignaatiota, toiminnasta luopumista.

Koska ajattelevalla ihmisellä on kristinuskon perintönä huono omatunto ja syyllisyys, tarvitaan vielä oikeutus, jonkinlainen rationalisaatio sille, että mitään ei (taaskaan) tehdä. Oikeutus löydetään siitä, että vaikka tekisikin, niin sillä ei olisi mitään väliä.

Teolla ei olisi mitään väliä, koska…

• yhden ihmisen tekojen efektit ovat mitättömät (ja koska kaikki ajattelevat näin…)
• tekijä voisi joutua naurunalaiseksi (tekemättä jättäminen on yritys olla hip ja cool)
• mitään tekijöitä ei itse asiassa ole, koska subjekti hajautuu loputtomiin verkostoihin (ihan oikeasti nyt hei…)
• systeemi hallitsee (ja Althusserin ideologiset valtiokoneistot)
• jne.

 

Juttu tiivistyy tosiaan althusserilaiseen "systeemi hallitsee" -mentaliteettiin, jossa ainoa tapa tehdä vastarintaa on yrittää kieltäytyä ideologisten koneistojen meille tuottamista "subjektipositioista" - tai sitten mennä niihin mukaan täysillä. Postmoderni identiteetti antaa lauhan lakonisella tyylillään demonstraation:

…kasvissyöjäksi tai vegaaniksi ryhtymistä en näe niinkään kapinana tai vaihtoehtona nykyiselle järjestelmälle, vaan mielestäni se on yksi porvarillisen hegemonian ja kapitalistisen tuotantokoneiston luoma kuluttajasubjektina olemisen muoto, turhan helppo identifioitumisen kohde. [Kuluttamalla maailmaa muuttamaan? Osa I]

No, mikäpä ei tänään olisi kapitalistisen tuotantokoneiston luoma subjektimuoto?

Voi Althusser mitä menit tekemään. Kuvaamasi mentaliteetin ansiosta meillä on kasoittain kriittisiä analysaattoreita, jotka eivät tee juuri muuta kuin analysoivat kriittisesti.

 

 

Ensiksi. Rationaalinen tiede on itse osoittanut sosiaalisen maailman irrationaaliseksi. Ajattelu kasvaa epävakaassa maaperässä, sen alkuperä on havaintojen ja affektien epäpersoonallinen ja kaoottinen virta, tai kuten George Lakoff sanoo,

Reason is commonly assumed to be conscious; disembodied; dispassionate; literal (fits the world directly); logical (leads from facts to correct conclusions); universal; and self-interested. The cognitive and brain sciences have shown that reason really is mostly unconscious; physical (uses the brain); requires emotion; uses frames, metaphors and melodramatic narratives; varies depending on worldview; and is used at least as much in the service of empathy as of self-interest. Real reason has major political consequences. [New York Times]

Silti yhä jotkut uskovat, että maailman ongelmat johtuvat valistuksen puutteesta. Meillä on jo valistusta, sen sijaan meiltä puuttuu hyviä affekteja ja autonomiaa.

 

Toiseksi. Paranoidi poliittinen atmosfääri vain vahvistuu modernin jälkeisellä ajalla. Salaliittoteoriat luovat fiktiivisiä toimijoita maailmaan, josta kaikki subjektit näyttävät kadonneen. Täytyisi oppia luovimaan salaliittoteorisoinnin ja kaaosteorisoinnin välillä.

For example, people often attribute unexplained physical and psychological symptoms to the food we eat, the water we drink, an extending variety of pollutants and other substances transmitted by new technologies and other invisible processes. The American academic, Timothy Melley, has characterised this response as ‘agency panic’. He writes: ‘Agency panic is intense anxiety about an apparent loss of autonomy, the conviction that one’s actions are being controlled by someone else or that one has been “constructed” by powerful, external agents.’ (2) The perception that our behaviour and action is controlled by external agents is symptomatic of a heightened sense of fatalism, which arises from today’ s sense of diminished subjectivity. The feeling of being subject to manipulation and external control – the very stuff of conspiracy theory – springs from the contemporary perception of powerlessness.

History shows us that nothing is more frightening than when a community lacks a system of meaning through which it can understand the problems it confronts. In such circumstances, people feel powerless and confused, and are sometimes drawn towards a simplistic version of events where everything appears black or white or good and evil. That is why, for many people, the collapse of Tower Seven symbolises the workings of evil – and why NIST’s forthcoming report is unlikely to shake them out of their thinking patterns. Once you see and hear evil, and believe it exists, it is difficult to regard competing views as anything other than the work of Very Bad People.

Frank Furedi
Why facts won’t demolish the conspiracy theories

Kolmanneksi. Olen ollut jälleen sairaana. Ensi viikolla on peräti yksi työpäivä, ja ruumiini otti ennakkoa siihen nähden. Ideoita syntyy, toteutusta ei, kun viimein tullut helle paahtaa flunssan kanssa.

 

Neljänneksi. Oikealta löytyvä Arts & Letters -osio päivittyy jatkuvasti, vaikkei blogissa muuten muuttuisi mikään.

 

Lopuksi. U-S-A, U-S-A!

 

Olin yliopistolla parin viikon kesätyössä. Ohjepaperi loppui: "… on käyttäydyttävä asiallisesti ja rauhallisesti: ei komentelua, naureskelua, juoksentelua, juttelua, lueskelua…"

Esitin aikaisemmin kysymyksen siitä, millaisia olisivat anarkistiset tai autonomiset itsetekniikat, joilla voitaisiin kehittää alistumiseen kykenemätön ruumis. Itselleni on näköjään jo kehittynyt fordistisiin työaikoihin taipumaton ruumis, joka tekee vastarintaa sairastumalla viikoksi heti töiden loputtua. Onneksi emme ole enää koulussa…

Taudit eivät tuota ehjiä postauksia, vaan sälää ja triviaa.

 

Sälää

Obama tulee voittamaan USA:n presidentinvaalit ja hänen mukanaan alkaa hidas kulttuurinen muutos; sukupolven mittainen maailmanlaajuinen ryhtiliike. (Martti Tulenheimon blogi)

1) Vaikka toivonkin muiden mukana Obaman voittoa, minusta on surullista, että kerta toisensa jälkeen "kriittiset" ihmiset lankeavat ylöspäinkatselevaan yksilökeskeisyyteen toivoessaan muutosta.

Vaikka Obama pitäisikin kampanja- ja imagolupauksensa (mitä hän ei tee), se ei, tietenkään, muuttaisi USA:n hallinnon (talous)poliittista kontekstia. Ehkä muutama henki säästyisi tai päästöt vähenisivät vähän: aste-eroja.

Barack Obama waited just three days after Hillary Clinton pulled out of the race to declare, on CNBC, "Look. I am a pro-growth, free-market guy. I love the market." (Obama’s Chicago Boys)

Like the majority of his colleagues, Obama has done very little to change the face of American politics. He has voted for war spending, appeased the pro-Israel lobby, and helped build the erroneous case against Iran, saying nothing about Israel’s plentiful arsenal of nuclear warheads. In short, Barack obama is not an ally to those of us who oppose the ambiguous War on Terror.

Obama supports the death penalty, opposes single-payer health care, supports nuclear energy, opposes a carbon pollution tax, supports the Cuba embargo, and will not end the vast array of federal subsidies to corporations, including those to the oil and gas cartel. (Why I Can’t Support Barack Obama)

 

Ehkä Obamassa henkilöityy nimenomaan passivoittava toivo uudesta ajasta: kunhan se valitaan niin sitten tapahtuu yhtä ja toista… tai jos ei Obama, niin ehkä seuraava demokraatti… tai sitä seuraava… tai… Joka tapauksessa, järjestelmälle ei tarvitse tehdä mitään…

Hei kriittiset tyypit. Eikö muutos voisi yksilöityä johonkin kollektiivisempaan?

 

2) Havainto uskomattoman klassisesta etnosentrismistä:

Rohkenisin sanoa, että eurooppalaisilla on aika realistinen ja puolueeton käsitys monista maailmapolitiikan tapahtumista ja historian kulusta. (Taloussanomat: No Capitalism)

 

3) Ylösalaisin ollaan, joo:

 

 

 

Triviaa

• "neljässä brittiyrityksessä viidestä ollaan sitä mieltä, että asiakkaalle tarjoiltujen keksien valikoima ja maku voivat vaikuttaa sopimuksen syntymiseen … parhaimman vaikutelman tekevät suklaakuorrutetut keksit." (Paha keksi voi kaataa diilin)
• "Kilpailuvirasto yllyttää kansalaisia omakotitalokapinaan." (Ole kapinallinen, rakenna omakotitalo)
• Suomen armeija ulkoistaa lähes puolen miljardin euron edestä - firman nimi on Millog ja se on osa Patria-konsernia
• youtubessa on paljon mellakkapornoa, mutta myös viihdyttävää propagandaa
• simplismi on kaikkien tuottavuusgurujen juttu näinä aikoina, sitä mainostavat esim. Mika Mannermaa ja Zen Habits

 

Lopuksi

Juhannus, tuo perinteinen vasemmiston marssijuhla, antaa kerrankin hyvän syyn sytytellä isoja tulia ympäri kaupunkia. Kokko pystyyn perustulon puolesta!

 

 

 Megafonista

 

Lake Doom, Jyväskylä

 

Tuhannesta auringonlaskusta syntyy verinen soppa, mutta sen paksuus on meistä kiinni. Jyväskylässä siitä on kyllä tulossa aika sakea. Samaan aikaan kun vastakulttuuri herää henkiin, kaupunki ulkoistaa koulusuunnittelua konsulteille, lopettelee maalaiskunnan lukioita ja tukee yksityisautoilua suunnittelemalla parkkihallia Kirkkopuiston alle.

Missään kaupungissa poliittiset tarrat eivät häviä roskisten kyljistä niin nopeasti kuin puhtoisessa lähiö-Jyväskylässä. Missään kaupungissa talonvaltaukset eivät aiheuta kotietsintöjä paitsi Jyväskylässä. Minkään kaupungin yliopiston ylioppilaspoliitikot eivät ole niin maltillisia kuin …

Kävin Harjun Vesilinnan juurella katselemassa sinne museoitua ilmatorjuntatykkiä. Sitä vartioi yhdeksän valvontakameraa. Vai olivatko ne lamppuja? Jyväskylässä lamppua ei erota valvontakamerasta, mutta ei sillä väliä. Kummatkin valaisevat kaupungin nykysuunnan kieroutta.

Harvassa kaupungissa liikenneyhtiö on niin ahne, että laskuttaa 2,80 € aikuisen bussilipusta.

Tämän maalaiskaupungin päälehden seuraava satraappi on muuten raitis keskustamyönteinen pukumies, joka haluaa tehdä lehden nettisisällöstäkin maksullista.

Kaikki on tietenkin mahdollista seudun kauneuden vuoksi. Kuten Google Earth näyttää, Jyväskylän ja muun maailman välillä on jyrkkä raja:

 

Jyväskylässä on vielä järvetkin jäässä, Muuramen puolella ruoho on vihreämpää

 

Onneksi löytyy yritys, joka taistelee konsensusta vastaan. Tähän firmaan sijoitan rahani.

Yritys ilman yhteystietoja spreijasi Mattilanniemen alikulkusiltaan lauseen WISSENARBEIT MACHT FREI. Se oli piristävä teko. Nykyään kun kuljen Jyväskylässä, tervehdin jokaista graffitia merkkinä salaisesta hengityksestä: semioottinen rytmi kaupungin katukivien alla ei ole täysin kuollut…

 

 

Graffitiblogista

 

Jospa aamuyöllä saapuvan selkeyden saisi joskus muulloinkin. Auringon noustessa ja imiessä usvaa järvestä asiat tuntuvat yksinkertaisilta. Tällaisten hetkien takia Jyväskylään voi palata. Tällaisten hetkien vuoksi sitä jaksaa "etätyöskennellä" Kirkkopuiston nurtsilla, jossa ei saa juoda viinaa ja jonka ohi poliisin bilepaku surffaa säännöllisesti.

Jotain hyvää: kaupungissa on muutamia antikvariaatteja, jotka täytyy laskea Suomen parhaimpiin. Ostin muiden perversiodeni lomassa Freudin Tapauskertomukset. Ostin myös erittäin hyvää kiinalaista vie pois -safkaa ja raahasin sitä ympäri kaupunkia.

En muuten ihmettelisi, jos yksi Jyväskylän ensimmäisistä "gated community" -alueista joskus syntyy Mannilaan. Omakotitalosta 400 000 € vaikuttaa siellä olevan ihan normaali hinta. Pari kaupungin kalleimmista taloista sijaitsee alueella. Ja kaikki on niin puhdasta: muurit, roskikset, sähkökaapit, skeittipaikka. Eikä kukaan varmasti käy tyhjentämässä citymaasturien renkaita.

Ylä-Mannilassa on joskus havaittu yksi tägi. Jos tulee toinen, koko alue sähköaidataan ja sinne palkataan Securitaksen vartijat valvomaan yhteiskuntasopimusta.

Mannilassa on ihan oikeasti tie nimeltä Muottikuja, joka on täynnä identtisiä porvaritaloja. Jos niiden kulmien asukkaalle erehtyy kommentoimaan vinoumaa pihakiveyksessä, seuraavana päivänä on kaivinkone parantamassa sitä.

 

2/3 liikenteen alla: tunnelin päässä on … tie

 

Yllä on kuva Palokkajärven rannasta. Muistan joskus 90-luvun alussa möyrineeni rantametsässä … ennen kuin se lanattiin moottoritien tieltä. Siitä lähtien olen jotenkin inhonnut metsätyökoneita.

Nyt rannassa hölkkää keski-ikäisiä poliiseja, joita tukkirekkojen ajovalot pyyhkivät.

 

Jyväskylän yössä on musta reikä … eikä sitten paljon muuta

 

 Satunnaista tänään vastaantullutta triviaa:

• USA:ssa kuvataan vuosittain neljä miljardia (?) tuntia valvontakamerakuvaa
• 2007 julkaistun tutkimuksen mukaan Irakin sota on nostanut terroristihyökkäysten määrän seitsenkertaiseksi
• Brasiliasta löytyy edelleen ennen tuntemattomia intiaaheimoja (Takku)
• Gilles Deleuzesta on julkaistu artikkeli Stanford Encyclopedia of Philosophyssä (tämä)
• viime vuonna Suomeen tuoduista elokuvanimikkeistä noin 95 prosenttia oli pornoa (HS)
• sijoittajat lyövät miljardeilla vetoa säästä (Taloussanomat)

 

Voisin taas alkaa kirjoittaa päiväkirjaa. Sitä ennen pari blogia joihin olen tykästynyt:

• Fractal Ontology
• Graffitiblogi
• Jatulintarha
• Kemppinen
• Keskeneräisten ajatusten kaatopaikka
• Unemployed Negativity
• Vapaailmaisu.net

1. Itsetekniikoita. Aamuyöllä, kesken 31 tunnin valvomissessiota, päätin että alimman tason päivärutiinien täytyy muuttua. Kuinka saada itsensä heräämään yhdeltätoista, jos on vuoden ajan vetänyt sängyssä viiteen asti iltapäivällä? Löytyi hämmästyttävä personal training -ohje: kuinka nousta sängystä heti kellon soidessa.

Kyseessä on klassinen esimerkki ehdollistamisesta, yksinkertaisimmasta itsetekniikasta. Liitä yhteen kellon ääni ja tietty sarja tekoja, poista viive - tässä on jo itsetekniikka, automatisoitu ja ruumiin tasolla toimiva rutiini.

Tietenkin jutun kirjoittaja kuuluu Pekka Himasen ja muiden hakkerieetikoiden tavalla uuden kapitalismin profeettoihin, ja tietysti viiveen eliminoiminen palvelee tämän kaltaisissa tapauksissa työnostajaa eikä autonomiaa. Välittömästi reagoiva spontaani ja hyvä hakkerityyppihän on työ"elämän" unelmatapaus. Mutta miksi jättää juttu tähän: itsetekniikoita voi käyttää myös vallankumouksellisesti.

Hardt ja Negri kirjoittavat Imperiumissa:

Vastustamisen tahto vaatii loppujen lopuksi ruumiin, joka on tyystin alistumiskyvytön. Se vaatii ruumiin, joka ei kykene sopeutumaan perhe-elämään, tehdaskuriin, perinteisen sukupuolielämän rajoituksiin jne. ("Jos huomaat ruumiisi torjuvan nämä ‘normaalin’ elämän muodot, älä sure, vaan käytä lahjaasi hyväksi!") (Hardt & Negri 2005, 219.)

Itsetekniikat, hakkerietiikka, ruumiin esteettinen muokkaaminen ja zen-habitus voidaan organisoida myös niin, että ne tähtäävät alistumiskyvyttömän ruumiin luomiseen. Millaisia ovat anarkistiset rutiinit ja autonomiset itsetekniikat?

 

2. Itsereflektiota: käännöksiä. Olen kääntänyt Aseistakieltäytyjäliitolle pari tekstiä. Viime Sivarissa & Totaalissa oli Dahr Jamailin kirjoitus Irakin tilanteesta: maahan sijoitettujen sotilaiden määrä on nyt huipussa, mutta väkivalta ei ole loppunut, eikä USA:n tukema hallitus saa vieläkään mitään aikaan. AKL:n blogiin meni Amy Goodmanin juttu Kongon meiningistä: miljoonia kuolemia, seksuaalista terroria ja suuryhtiöitä riistämässä luonnonvaroja.

Mahdollisia suuntia seuraavaksi: Tibet-Kiina-jupakka, jossa on kyse taloudesta ja sotapolitiikasta, sekä WRI:n kampanja sodasta hyötyviä yrityksiä vastaan. 

 

3. "Mannermaisten" filosofien tyylistä. Kaksi jälkistrukturalistista blogia (Perverse Egalitarism, Larval Subjects) on kääntynyt kriittisesti itseään vastaan ja miettii nyt, oliko Hegelin, Lacanin, Derridan ja Deleuzen tyylin "ymmärtämiseen" investoitu aika sen arvoista. Tyypit ovat tavallaan palanneet analyyttisen filosofian tasolle vaatimaan, että se (propositio tai käsite), mihin filosofin tyyli (lause) "viittaa", annettaisiin lukijalle helpommin ja suoremmin.

Ikään kuin ranskalaiset ja saksalaiset ajattelijat tahallaan piilottelisivat substanssiaan koukeroisen ja "vaikean" tyylin takana.

Kun on lukenut vaikka Deleuzea niin paljon, että on luonut hänestä oman kuvansa ja käsitteistönsä, on luonnollista palata ihmettelemään, miksei Deleuze voi suoraan antaa tätä kuvaa ja käsitteistöä. Tällainen ihmettely sotkeutuu analyyttisen filosofin perusvirheeseen: unohdetaan tekstin affektiivinen, kouluttava ja eetokseen vaikuttava poliittinen toiminta.

On aivan eri asia lähestyä Deleuzen käsitteitä Michael Hardtin "hard-ass philosophical lingon" kuin esimerkiksi Jussi Vähämäen agitoinnin kautta.

Deleuzelainen proosa keskipakoisvoimineen ja anarkioineen on myös yksi itsetekniikan muoto, jolla voi vapauttaa itsensä yksiulotteisesta järjestä ja oikeistolaisesta valtiofilosofiasta.

Joidenkin mukaan kolme kuukautta on kriittinen aika blogille: sen jälkeen kuollaan, jos ollaan kuollakseen. (Julkinen tila eli neljä kuukautta.)

Aprillipäivä kun on, lahjoitan tribuuttia muutamalle blogille ja projektille, joiden kitkasta tämäkin sivu tuottaa hedelmää.

 

 

Kapinallisen politiikka
Blogin pitäjä on lukenut ei-akateeminen nuori, jonka asenne on antanut monta hyvää syytä perustaa oma blogi: joko KP nostaa esiin jotain, mistä jatkaa, tai sitten luo "hei, melkein kuka tahansa voi tosiaan tehdä tällaista hyvällä efektillä" -olon. Toivottavasti Arttu vielä toipuu armeijasta ja kirjoittaa jotakin.

Jos joku muuten tietää päivittyvän blogin joka syytää ulos media-analyysia ja poliittisia linkkejä yhtä energisesti, saa vihjata. 

Postmoderni identiteetti
Tyyppi on kirjoittanut standardipituisia akateemisia pakinoita vuositolkulla. Guacamoleen kastettuna menevät hyvin. Kunnioitan aina miehen kykyä kirjoittaa naisellisesti.

Piraattiliitto
Sadat tuhannet suomalaiset tekevät nytkin poliittista käärmentyötä immateriaalivallankumouksen puolesta - tietämättään. Meillä on valtava joukko kapinallisia…

Takku
Saatan kääntää tänne crimethInciä lähikuukausina.

 

 

Larval Subjects
Akateemisen prekaarin lastuja Teoriasta, Lacanista ja luokasta. Ylläpitäjän Deleuze-tutkimuksen kentälle astuva teos Difference and Givenness julkaistaneen parin viikon päästä.

Continental Philosophy
Keino pysyä ajan tasalla iloisesta tieteestä.

Subtopia
Urbaanin tilan taidetta ja politiikkaa.

Life Hacker
Kuinka saada asioita tehtyä.

Infoshop News
Keino pysyä ajantasolla ns. aktivismista. Aktiivinen elämä on jumalallista ja tekee autuaaksi, sanoi Spinoza.

Zmag
Vasemmiston initaatio.

Gilles Deleuze
Gilu Delutsu antaa vauhtia ja voimaa.

 

Mitä muuta? Parasiittiklubi Kiasmalla oli väkimenestys. Yksi Helsingin antimilitaristisen tradition pienistä toimijoista meni syväjäähän, kun Rauhanpiippu ajettiin eilen alas. Lähiaikoina kotimaista kirjallisuutta, valtauksen filosofiaa ja Spinozan syntisiä suloja.

Aamulla heti ensimmäiseksi katson uutisista, onko vallankumous tullut. Useimpina aamuina vallankumouksesta ei ole tietoa. Sen sijaan sähköpostien seasta (merestä) löytyy yhä useammin vallankumousta koskevia tiedusteluja.

Minulta kysytään esimerkiksi:

Millaisen vallankumouksen aiot tehdä tai millaisessa aiot olla osallisena? Miten tätä vallankumousta voi edistää minä, tavallinen ihminen? Mitä meidän p i t ä ä tehdä?

Tällä hetkellä teen vallankumousta kirjoittamalla, syömällä kasviksia ja sabotoimalla analyyttisten valtiofilosofien maailmanvalloitussuunnitelmia. Välillä teen myös harmaita ja arkisia projekteja. En tiedä, ovatko nämä hyviä tapoja kumota valtaa (asiasta voi äänestää täällä).

* 

Vallankumouksen tekeminen ei oikeasti ole vallankumouksen tekemistä, vaan vallan kumoamista (pahoittelen, jos blogin seksikäs otsikko on harhauttanut tämän suhteen). Vallan kumoaminen on toimintaa, jonka päämäärää ei voi erottaa itse toiminnasta, toisin kuin vallankumouksessa, jossa voidaan erottaa (1) toiminta ja (2) itse vallankumous. Aristoteles kutsuu tarkoittamaani vallan kumoamista praksikseksi.

Lopulta vallan kumoaminen käytäntönä on - aristoteelisesti - hyvän elämän elämistä ja kapinointia hyveellistä hedonismia estäviä rakenteita vastaan.

Vallan kumoaminen on pientä, kaunista ja värähtelevää. Se on mikrotason anarkismia, niin kuin kadunvaltauksessa asfalttiin hakatut aukot ja niihin istutetut kukat.

Vallankumous voi loppua, niin kuin historia. Vallan kumoaminen ei lopu tai ala noin vain. Vallan kumoaminen ei silti ole jatkuvaa vallankumousta. (Voidaan kuvitella jatkuvan vallankumouksen instituutti, jonka tehtävänä olisi huolehtia vallankumouksen tasaisesta jatkumisesta ja laaduntarkkailusta. Toisaalta instituutin perustaminen ei nykyoloissa välttämättä olisi huono juttu, ellei se kuulostaisi niin trotskilais-kuubalaiselta.)

* 

Tavallinen ihminen voi edistää vallankumousta ryhtymällä epätavalliseksi ihmiseksi. Älä vetoa taviksen kaltaisiin alistaviin yleissubjekteihin; ala kasvissyöjäksi; feministisöi itsesi; rauhoitu ja päästä irti neuroottisesta egostasi; käy mielenosoituksissa ja järjestä niitä itse; soita ukulelea; seuraa Takkua, jää pois palkkatöistä; luo hedelmällisiä suhteita ja kytköksiä; anna pummeille aina rahaa; sisäistä porvarin sanoma; rentoudu; unohda Hesari; lue eurooppalaista filosofiaa; tuhoa hobbeslainen ihmiskuva; kasvata päivänsineä ruukuissa; laita keittiöön keltaiset verhot; juo appelsiinikahvia; älä stressaa jne.

 

 

 

Lisää itsereflektiota

Ilmat ovat sakeana blogiaiheista. Seuraavan kahden perustaminen on viime päivinä ollut harkinnassa.

1. Mielenosoitusturistin blogi.  Kuvia ja kuvauksia jokaisesta Helsingissä järjestetystä antiautoritaarisesta demosta, mutta puhtaan esteettiseltä kannalta. Taustoja voidaan kertoa, mutta niihin ei keskitytä liikaa.  Päätarkoituksena olisi aktivistipornon julkaiseminen. Paljon dramaattisia valoefektejä sisältäviä kuvia, joista kasvot on blurrattu pois.

Ihminen voi saada tärkeimmän osan kuukausittaisesta liikunnastaan kävelemällä liikkuvissa mielenosoituksissa. Tästä näkökulmasta veltoimpia ovat kadunvaltaukset, joissa lähinnä istutaan tai tanssitaan, ja terveellisimpiä ovat olleet Elimäenkadun vallatun talon puolesta järjestätyt demot, joissa parhaimmillaan ravattiin Kampin takaa Vallilaan tai Vallilasta Töölöön.

2. Deleuzismi-blogi. Deleuze-kirjoitukseni ovat kuulemma "hyviä mutta outoja". Vallantahto aiheen suhteen kasvaa. Se saattaa vallata tämän blogin. Voisi olla parasta tehdä Deleuzelle oma: laittaisin sille seitsemänosaisen deleuzelaisia meditaatioita -sarjan. Mutta jos kaikki kerran on samalla olemisen tasolla, niin miksi vaivautua. Anarkoamikset opetelkoot sivistyssanoja ja hifistelijät lukekoon amisjuttuja. Kaikki on parasta sekoitettuna.

– 

Joulukuussa 2006, kun vallan kumoajat olivat valtaamassa Porthaniaa, eräs teoreettinen filosofi sattui paikalle ja sanoi: "Te ootte liian itsetietoisia. Lopettakaa metataso." Juuri tästä tässä kaikessa on kyse. Loputtomasta itsereflektiosta pitäisi päästä eroon.