Julkisen keskustelun näkökulma kapitalismiin ei eroa merkittävästi vuoden 1948 amerikkalaisesta opetusfilmistä.
On myös tarkempia määritelmiä:
Mielestäni kuitenkin vasta kolmas video tavoittaa kapitalismin ja sen tuottaman tavaramuodon luonteen tarpeeksi analyyttisesti:
“We call it commodity fetishism.”
Maailmassa kummittelee kommonismin haamu. Kapitalismin kritiikkejä ei yhdistä eniten lisäarvon käsite eikä edes luokkataistelu, vaan yhteismaiden yksityistämisen, tuhoamisen, takaisin valtaamisen ja luomisen analyysi.
Kapitalismin historia on kertomus yhteismaiden aitaamisesta. Vastaavasti vastarinnan historia on kertomus yhteisvaurauden haltuunotosta ja yhteisen luomisesta. Väitän, että nämä kertomukset ovat kapitalismin vastustajien pienin yhteinen nimittäjä. Yhteisrintamien luominen lähtee "yhteisten" eli kommonsien politiikasta.
Kommonsit ovat tänä ja ensi vuonna erityisen mielenkiinnon kohteena kirja-, lehti-, vasemmisto- ja aktivistimaailmoissa. Aikaisempina vuosina samanlaista huomiota osoitettiin vuorotellen globaalille järjestykselle ja väen moneudelle. Valokeilojen takana on pitkälti kolme kirjaa ja niihin liittyvät keskustelut.
Tämä johdannoksi postaustrilogialle.
Empire is materializing before our very eyes. (Michael Hardt & Antonio Negri, Empire, ensimmäinen sivu)
The possibility of democracy on a global scale is emerging today for the very first time. (Michael Hardt & Antonio Negri, Multitude, ensimmäinen sivu)
War, suffering, misery, and exploitation increasingly characterize our globalizing world. (Michael Hardt & Antonio Negri, Commonwealth, ensimmäinen sivu)
Aikoinaan koko maailma tuntui puhuvan Hardtin ja Negrin Imperiumista (2000). Kirja pisti kampukset kiehumaan LA:sta Pariisiin ja Tokioon. Lukupiirejä järjestettiin jyväskyläläisessä kellarissa asti. Onkohan kukaan laskenut kirjaan liittyvien keskustelujen pohjalta syntyneitä yhteiskunnallisia liikkeitä? No Borders, prekariaattiliike ja Vapaa liikkuvuus -verkosto ovat vain esimerkkejä.
Imperiumi räjäytti kaiken, kirja oli metafyysinen pommi. Jos sitä miettii kirjana, siis tyylin, rakenteen ja lukukokemuksen kannalta, niin siitä on vähän typerä kirjoittaa analyyttisesti. Se on paras ikinä kirjoitettu versio Kommunistisesta manifestista ja samalla upea romaani, joka kokoaa yhteen 500 vuotta radikaalin ajattelun ja vastarinnan historiaa. Sitä on vaikea ajatella ilman mahtipontisia assosiaatioita: Dante, Chaucer, Joyce, Pynchon.
Kohtasin kirjan lukiolaisena, joka oli kiinnostunut fenomenologiasta ja kirjoitti yhteiskuntafilosofian kurssille tutkielmaa anarkismista. Teksti ei oikein avautunut, joten tein itselleni muistiinpanon: "Lue Marxin Pääoma ja Deleuzen & Guattarin Kapitalismi ja skitsofrenia." Molemmat sarjat ovat yhä kesken, mutta jossain vaiheessa jatkuva Foucault’n, Deleuzen, Marxin, sosiologian ja Megafonin tankkaaminen teki tehtävänsä, ja vuodesta 2007 alkaen olen saanut Imperiumista yhä enemmän irti.
Kirja "selitti kaiken". Siitä puuttui varsinainen uusi analyysi, se ilmaisi paikoin lukukelvottoman monimutkaisella tyylillä nolostuttavan yksinkertaisia asioita, ja filosofian osalta sen uutuudet rajoittuivat kaiketi moderniteetin historian ja suvereniteettiteorioiden kommentointiin. Mutta kirja selitti kaiken yhdistämällä vasemmiston pirstaleet suureksi kertomukseksi. Ja minkälainen kertomus!
Hardt & Negri kirjoittivat Imperiumista, uudesta globaalista hallitsemisen logiikasta ja rakenteesta, joka "on hajautettu ja deterritorialisoiva valtakoneisto, joka asteittain sulkee koko maailman avoimien ja yhä laajenevien rajojensa sisään”. Tämä uusi valtakoneisto "ohjailee monenkirjavia identiteettejä, joustavia hierarkioita ja monimuotoista kanssakäymistä mukautuvien komentoverkostojen välityksellä".
Kansallisvaltioiden rappioitunut suvereenius on siirtymässä Imperiumille (trilogian perusteella prosessi käydään olennaisesti 1920-2010). Muodostuu "kansallisten ja ylikansallisten organismien ketju, joita yhdistää samanlainen vallan logiikka". Imperiumin syntyprosessi on samalla siirtymä imperialistisen ajan maailmankartan kansallisväreistä "imperiaaliseen sateenkaareen". Maailmat sekoittuvat, tehdastyön voima vaihtuu kommunikatiivisen ja affektiivisen työhön hegemoniaan, ja itse yhteiskunnallinen elämä astuu tuotantoon ("biopoliittinen tuotanto").
Imperiumi on kaikkialla. Se on rajaton järjestelmä, joka pyrkii lopettamaan historian. Se on "suunnaton sorto- ja tuhokoneisto". Mitä sille voi tehdä?
Ehdin jo tehdä itselleni uuden muistiinpanon: "Voiko kapitalismia todella poistaa muuten kuin itsemurhalla?" Seuraavaksi Hardt & Negri kuitenkin jo kirjoittivat: "Väen luovat voimat, jotka pitävät yllä Imperiumia, kykenevät myös autonomisesti rakentamaan vastaimperiumin, globaalien virtausten ja vaihdon vaihtoehtoisen poliittisen organisaation."
Tavoite on Imperiumin prosessien uudelleenorganisointi ja suuntaaminen kohti uusia päämääriä, uusia demokratian muotoja. Avuksi kutsutaan filosofia, historiatiede, kulttuurintutkimus, taloustiede, politiikantutkimus, antropologia ja uusi globalisaatiokriittinen liike. Niiden avulle esitetään Imperiumin genealogia ja biopoliittinen manifesti.
Ja tämä oli vasta kirjan esipuheen referointia!
Rakastan Imperiumia. Rakastan sitä niin kuin rakastettua rakastetaan: tiedostetaan viat ja suututaan niistä aina välillä, mutta tiukan paikan tullen rakas on etusijalla. Vaikka se murhaisi.
Rakastan sitä niin kuin Spinoza rakastaa: toimintakykyä kasvattavalla ilolla ja autuudella.
Rakastan sitä niin kuin ampiainen rakastaa orkideaa: hieromalla itseään siihen vain huvin vuoksi.
Haluaisin edelleen lukea kirjan jokaisen lähdeviitteen jokaisen teoksen, artikkelin ja kirjeen. Haluaisin kirjoittaa kirjasta 2000-sivuisen kommentaarin. Haluaisin syödä kirjan sämpylän välissä.
Imperiumi on kulutukseen ja käytön jälkeen poisheitettäväksi tarkoitettu poliittinen julistus. Silti siihen lankeaa loputtomasti. Osan viehätyksestä täytyy tulla pelkästä kasvukokemuksesta: sen kautta oppi filosofiaa, politiikkaa ja italialaista autonomiaa. Mutta silti! Kirjan pyhä ydin surraa edelleen. Sitä tunnelmaa lähelle voi päästä ehkä vain Yeah Yeah Yeahsin biisin Heads Will Roll Digiraati-remixin avulla.
En voi enää jatkaa sanojen tasolla, joten jätän tämän tähän.
Imperiumin Helvetistä sikisi jatko-osia: Kiirastuli Multitude (2004) sekä Taivas Commonwealth (2009). Tavallaan jatko-osissa olisi voinut lukea mitä soopaa tahansa, ja niille olisi nyökkäilty ymmärtäväisesti. Tavallaan näin myös kävi. Eikä trilogian rinnastus umpiteologiseen Jumalaiseen näytelmään ole mikään vitsi. Negrin osuudet taustakertomuksessa ovat silkkaa Augustinuksen De civitas deitä: paetaan Babyloniasta (Spinozan) Jumalan kaupunkiin!
Multitude veti varovaisesti takaisin Imperiumin metafyysisen mahtipontisia skeemoja. Yhtäältä on noloa keksiä suuri teoria ja neljän vuoden päästä paikkailla sitä niin, ettei se enää vakuuta ketään. Toisaalta Imperiumi itse tiesi paremmin kuin Hardt & Negri. Meidän ei tarvitse ottaa Multitudea vakavasti, koska meillä on Imperiumi. Jatko-osa on kuitenkin käyttökelpoinen hengennostattaja ja neuvonantaja, vaikka se kaiken kromin jälkeen jättää käsittelemänsä vastarinnan subjektin eli "moneuden" kaikilla tasoilla epäselväksi.
Commonwealth viimeistelee trilogian - dialektisesti. Yksi Hardtin ja Negrin nolouksista on ristiriita väitteiden ("dialektiikka on ohitettu") ja käytännön argumentoinnin (perinteistä vulgäärihegeliläistä "oho, vasen onkin oikea" -dialektiikkaa) välillä. Trilogian rakenne on rautalankamainen: ykkönen esittää kovan teesin, josta kakkonen vähän hajoilee ja etenee nolostellen, ja sitten kolmonen palaa ykkösen teesiin, aufhebungittaa ja kirjoittaa sen uusiksi vähän vaihtelevista näkökulmista. Päämäärään saapuminen ei yllätä, mutta matka on ehdottomasti tekemisen arvoinen: trilogiaa voi monessa mielessä kutsua vasemmistolaiseksi Bildungsromaniksi.
Michael Hardtista & Antonio Negristä on väännettyä loputtomasti suomalaisia versioita: Mikko Kova ja Toni Tumma, Härski Hartikainen ja Antti Neekeri, Mikael Vaikea ja Tomppa Mustapää… Myös kirjojen sisältöä on suomalaistettu muun muassa veivaamalla se megamankelin läpi 1999-2008. Jos on lukenut Megafonia ja esimerkiksi tätä blogia, Hardtin ja Negrin trilogia ei ehkä tarjoa kovin paljon uusia käsitteitä tai analyyttisia aseita. Mutta kirjojen tyyliä ja tarinankerrontaa on mahdotonta referoida tai tiivistää. Lukemalla ne voi totisesti kokea kommunistin elämän ikuisen keveyden ja ilon!
Ensi kerroilla tässä sarjassa: muistelmat jatkavat Multitudesta ja päättyvät ensivaikutelmiin trilogian päätösosasta, joka julkaistiin viime viikolla.
Vasemmistofoorumi on aloittamassa uuden tutkimusprojektin otsikolla "Punavihreys konkreettiseksi politiikaksi".
Tutkimusryhmä Ulvila-Pasanen-Pasanen määrittelee punavihreän ajattelun ytimeksi tasa-arvon kaikilla elämän alueilla, ympäristön vaalimisen tuleville sukupolville sekä sitoutumisen yhteiskunnan kansanvaltaiseen päätöksentekoon. Tutkimushankkeessa puututaan niihin solmukohtiin, joissa vasemmistolaiset toimijat ovat päätyneet varsin erilaisiin kantoihin ja ratkaisumalleihin. Solmukohtia ovat mm.
Perusturva ja perustulo: perusturvan suhde ansiosidonnaiseen turvaan; kansalaispalkka ja aktiivinen sosiaalityö heikompiosaisten kanssa; kannustaminen työntekoon ja prekaari työ
"Punavihreys konkreettiseksi politiikaksi" -hanke käynnistyy
En aio kirjoittaa mitään "punavihreästä" nolona terminä, "ympäristön vaalimisen" epämääräisyydestä tai lainauksessa kahdesti esiintyvästä "kansasta". Mutta näihin puutun:
"Aktiivinen sosiaalityö heikompiosaisten kanssa."
Me kun luulimme, että vasemmiston piti keskittyä tekemään politiikkaa, joka pystyy haastamaan oikeiston, ei pelkää konflikteja eikä tarkastele "heikompiosaisia" sosiaalityön näkökulmasta.
"Kannustaminen työntekoon."
Me kun luulimme, että perustulon yksi tarkoitus on parantaa lakkomahdollisuutta ja mahdollistaa työstä kieltäytyminen eikä "kannustaa työntekoon".
Miksi edes yrittää vaikuttaa vasemmistoon, kun tulokset ovat tällaisia…
No, ainakin vaatimus jonkinlaisesta perustulosta on hitaasti menossa läpi.
***
Kun olin julkaisemassa tätä postausta, huomioni kiinnitettiin tutkimusohjelman yllättävään loppukohtaan:
Tutkimuksen lähtökohtana on, että yhteiskunnalliset liikkeet ovat myönteisen muutoksen keskeinen voima. Historiallisesti muutosliikkeet ovat saavuttaneet parhaita, merkittäviä ja pitkäkestoisia muutoksia silloin, kun niiden tavoitteet ovat perustuneet innostaviin korkeisiin ihanteisiin ja samalla koskettaneet huomattavien ihmisryhmien konkreettista etua. 1800-luvun puolivälin jälkeen voimistuneet työväenliike ja naisliike ovat tästä hyviä esimerkkejä.
Tämä on oikea suunta. Hyviä esimerkkejä yhteiskunnallisista liikkeistä löytyy tosin ihan 2000-luvulta. Parhaillaan Euroopassa käydään kamppailua esimerkiksi siirtolaisten asemasta, asumisesta (talonvaltaukset), toimeentulosta (perustulo) sekä koulutuksesta (yliopistokapina). Näitä liikkeitä vasemmiston tulisi tutkia, näitä konflikteja vasemmiston pitäisi kärjistää ja käyttää hyväkseen - ja samalla lopettaa horina työhön kannustamisesta.
Kontrollilta piilossa kasvaa uusi heimo. Siltä voidaan odottaa mitä tahansa. Se voi vaikka syödä espoolaisten kultaiset noutajat.
Porvarit tunkevat sen nimien hierarkiaan: syrjäytyneet, köyhät, kyllästyneet. Marginaalissa…
Barbaarit?
"Hajamielinen kaupunkilainen on Benjaminin sanoin ”barbaari”, koska häntä eivät kiinnosta pyhät auktoriteetit, säännöt tai moraaliset velvoitteet jonkin korkeamman asian hyväksi toimimisen mielessä. Uudet barbaarit eivät välitä suvun odotuksista tai kansallisesta kilpailukyvystä sen enempää kuin pyhien kirjojen antamista elämänohjeista. He ovat niin levottomia, ettei heitä voi sitoa liukuhihnan ääreen tai toimistoon yhdeksästä neljään. He harhailevat hajamielisinä ja kurittomina pitkin kaupunkia. Nämä ”villeiksi syntyneet” uudet barbaarit ovat tehneet lopun tehdaspiippujen, pyhäkoulujen ja pyhän Suomisen perheen yhteiskunnasta."
väkivalta -> väellä on valta?
Nimilaputtaminen ei anna heimolle kasvoja. Kukaan ei tiedä keitä siihen kuuluu tai mitä se tekee… Sen valta ja voima on epämääräistä. Siksi se pelottaa porvaria, niin kuin mielenosoituksessa naamioituminen.
Se, joka pakenee, kuuluu tähän heimoon. Pakeneva heimo on vahva, ja se neuvottelee vain…
Heimon jäsenet ovat uusia barbaareja = alistumiskyvyttömiä kehoja ja kappaleita. Barbaareilla ei ole kykyä totella.
(Barbaarinen esine on deterritorialisoituva osaobjekti.)
"…epämääräisyyteen voi reagoida eri tavoin. Barbaari on suurkaupungissa ja väkijoukossa kuin kotonaan. Porvari pyrkii sitä pakoon. Suurkaupungin elämän epämääräisyys, valmiin muodon, sääntöjen ja rajojen puute onkin aina järkyttänyt porvaria ja uhannut hänen itseriittoisuuttaan."
Barbaareilla on kontrolloimattomia haluja. Ne eivät tottele vanhempien määräyksiä tai merkityksiä.
Barbaarit ovat kontrolloimattomia haluja.
uudet parturit
Kapitalismin etiikka muodostaa yliminän, keskiluokka minän, barbaarit ovat tiedostamatonta halua.
Missä se on, siellä minän tulee olla…
"Porvari ei voi sietää sen enempää suurkaupungin kuin tietotyön epämääräisyyttä: monien ärsykkeiden ja tehtävien jatkuvaa läsnäoloa, valtioiden rajojen hälvenemistä ja suljettujen laitosten kuten tehtaan kriisiä. Porvarillisen ajattelun on aina pyrittävä asettamaan rajoja ja tekemään erotteluja: oikea työ ja tuottamaton joutilaisuus, kansalainen ja muukalainen, madonna ja huora. Tämä ei ole porvarillisen ajattelun syntyajoilta 1800-luvulta muuttunut mihinkään."
taikasienet nostaa barbaareille hattua
Barbaareista epätoivoisimmat kamppailevat molotovimonopolista…
Keskiluokkaa otetaan kiinni: keskiluokan halut pakenevat, mutta sitä otetaan kiinni. Velanotto ja koronmaksu ovat kiinniolemisen tapoja. Barbaareja alistetaan, käskytetään ja laitetaan palvelemaan. Sekä keskiluokkaan että barbaareihin käytetään valtaa: kuri, kontrolli, suvereniteetti. Velka & luotto.
"Koska tehostetussa ja cv:ksi muutetussa ajassa jokainen hetki on keskenään samankaltainen, tyhjä ja ontto kuin lumihiutale, on elämää, nautintoa ja täyttymystä aina odotettava. Elämä alkaa aina vasta myöhemmin: sitten kun olet käynyt koulusi loppuun, tehnyt harjoittelusi ja saanut jalan oven väliin, säästänyt asuntoa varten ja maksanut velkasi, ollut töissä tarpeeksi pitkään että saisit oikeuden vuosilomaan, kantanut kortesi kekoon kansantalouden pelastamiseksi ja väestön ikääntymiskriisin ratkaisemiseksi, jotta voit rauhassa siirtyä eläkkeelle ja kuolla pois mahdollisimman nopeasti, ettet liikaa kasvattaisi sosiaali- ja terveysmenoja."
"Kuten maailmansodan juoksuhaudoista selvinneet työläiset, ovat meidän yhteiskuntiemme uudet barbaarit oppineet, ettei vanhojen ukkojen ja akkojen moralistisia narinoita juuri kannata kuunnella. Niin paljon kuin protestanttisesta työetiikasta jauhetaankin, alkaa yhä useammilla ihmisillä kuitenkin olla hyvin selkeä kokemus siitä, että “työ” ei kannata. Vaikka opiskelisit kuinka hyvin, tekisit sata ilmaista harjoittelua, pitäisit kuntoasi yllä ja työskentelisit 60 tuntia viikossa, et silti pysty kustantamaan elämääsi ilman järjetöntä velkaantumista, joka taas pakottaa tekemään jatkuvasti enemmän työtä. Usko siihen, että tuonpuoleiset voimat kuten “talouskasvu” takaisivat palkkion kuuliaisesta käytöksestämme, on jo aikaa romahtanut.
Uudet barbaarit ovat jo osoittautuneet liian levottomaksi tullakseen vangituksi tehtaaseen, kouluun ja perheeseen. Nyt heidän pysäyttämisekseen ja hallitsemisekseen pystytetään lisää ja lisää checkpointeja, kaappauksen pisteitä kaikkialle kaupunkitilaan. Nämä checkpointit muuttuvat pahimmillaan sisäisiksi, tarkastuspisteiksi elämän kaarella, curriculumilla. Olet jo 25-vuotias etkä vielä ole valmistunut, sinulla ei vielä ole omaa asuntoa, et ole saanut vakituista työpaikkaa? Olet kirjoittanut samaa raporttia jo kolmatta päivää, eikö sinua yhtään hävetä?
–
Kriisien torjumiseksi porvarit vaativat aina lisää valvontaa. Entä jos kriisien syynä onkin liika kontrolli ja liika rajojen asettaminen, liika puuttuminen yhteiskuntaan ja ihmisten elämään? Se, että ihmiset eivät siedä valvontaa ja kontrollia, joka sitoo heidän voimansa ja kahlitsee elämää"
kontrollilta piilossa kasvaa uusi heimo
betonisavanneilla, asfalttikankailla
en kadota toivoani: se on barbaareissa
Aktivismi on ruma sana (Guattari sanoisi: "molaarinen"). "Aktivisti" on liberalistien keksimä identiteetti. Liberalismissa on aktivisteja ja on ei-aktivisteja. Aktivistit tekevät aktivismia, koska se kuuluu aktivistien toimenkuvaan, vähän niin kuin politiikka kuuluu poliitikoille. Ei-aktivistit eivät sitten tee aktivismia, koska he eivät ole aktivisteja.
Aktivismiin tarrautuminen marginalisoi itse aktivismin ajaman asian ja pelaa näin "ei-aktivistien" pussiin.
Ollaan nyt liberaaleja tämän postauksen ajan ja puhutaan aktivismista.
Suomessa aktivistit voidaan jakaan vulgäärifreudilaisesti kolmeen pinoon, ja nyt tosiaan tehdään aika brutaalia jälkeä.
1. Anarkistit ovat tiedostamaton. Tiedostamaton on yhtä aikaa viaton, lapsellinen, leikkisä ja aggressiivinen. Niin myös useimmat havainnoimani anarkistit, Suomessa. Vittuun strategia, uho päälle ja kadulle. Tai sitten ei koskaan mitään päihteitä (streittarius) eikä uhoa (feminismi), mutta ei strategiaakaan (anarkismi). Joka tapauksessa: alasti punkkikeikalle! Mutakuoppa-anarkiaa! Kiljua Puntalassa! Identiteetinvahvistusrituaaleja kuokkavierasretroilulla!
Tunnustuksellinen anarkismi pysyy pienimuotoisena alakulttuurina eikä kauheasti kasva, koska edellä mainitut anarkokliseet pitävät täysin paikkaansa. Ne eivät tietenkään ole kuin pieni osa totuutta - mutta totta yhtä kaikki. Esimerkiksi helsinkiläinen anarkoskene on punk-painotteinen. Anarkistien järjestämät mielenosoitukset ja kirjoittamat tai kääntämät tiedotteet ovat uhonneet väkivallalla ja kaaoksella ("tuomme epäjärjestystä Helsingin kaduille", takku.nettiin käännetyt tiedotteet). Kadulla ja mediassa näkyvistä anarkisteista suurin osa on nuoria, jotka juovat bisseä tai kiljua. Tämän kuvan muuttamiseksi - puhumattakaan vallankumouksen tekemisestä - ei riitä satavuotinen jaarittelu siitä, että "anarkia on järjestystä ja sitä paitsi filosofinen aate".
Anarkojen meininki vaikuttaa siis ulkoa päin sekasortoiselta ja asioiden normaalia järjestystä loukkaavalta, mutta toki sillä on oma sisäinen "logiikkansa", aivan kuten tiedostamattomalla ja Harpo Marxilla. Kuitenkin anarkistit ovat tiedostamattoman luonteensa vuoksi itse anarkismin pahin este, aivan kuten Bob Musta kirjoittaa.
2. Vasemmistolaiset ja keskiluokkaisemmat autonomit liikkuvat egon alueella. "Radikaalivasemmisto" esittää yhä vaatimuksia valtiolle, kommunikoi enemmän tai vähemmän tervejärkisellä kielellä, taktikoi, laskelmoi, liittoutuu ja neuvottelee. Sen toiminta on objektiivisesti ottaen tehokasta ja järkevää. (Tekstissä ei nyt ole mitään ironista, vaan tällainen toiminta on usein oikeasti "järkevää".) Tämä luonnehdinta voi viitata yhtä hyvin demarien vasemmistosiipeen kuin siirtolaisaktivisteihin, mediaprojekteihin ja nollatoleranssia vastustavan liikehdinnän retoriikkaankin.
On toki eri asia, mitä nämä ryhmät ajattelevat, puhuvat ja tekevät yksityisessä elämässään - siellä he voivat olla vaikka "anarkisteja" tai "aktivisteja". Julkisesti ne kuitenkin kommunikoivat tavalla, joka liittää ne egoon, ja samoin teki Chico Marx.
3. Kansalaisjärjestö-aktivistit kuuluvat yliminään. Oikeistokolumnistitkin osuvat sentään joskus oikeaan: osa vihervasemmistosta ja hipeistä perustaa identiteettinsä moralismille ja ylimielisyydelle. Pahimpia ovat nuoret stereotyyppiset kansalaisjärjestötoimijat, jotka ovat sekä hysteerisiä itsensä suhteen ("olenko varmasti ollut tänään tarpeeksi ekologinen") että terroristisia toisen suhteen ("sä oot vaan vitun tyhmä kun sä syöt lihaa, dokaat, äänestät mitä sattuu, lennät lentokoneella, ajat autoa" jne.).
Myös Groucho Marx kuuluu tälle alueelle.
Psyyken vulgäärifreudilainen topologia menee kai niin, että tiedostamaton uhkaa egoa psykoosilla ja samaan aikaan yliminä uhkaa egoa neuroosilla. Ego muotoutuu tiedostamattoman ja yliminän välisessä konfliktissa: egon tie on keskite. Keskiluokan tie… Tarvitaan uusi topologia.
Jos jollakulla on tarvetta nopealle tapettiliisterille, niin lemmikkihamsterilleni tuli tässä nousevan Itä-Helsingin auringon alla mieleen, että siihen tarvitaan
1) vettä
ja
2) vehnä- tai perunajauhoa.
Sekoita yksi osa jauhoa kolmeen osaan vettä (tai ohjeesta riippuen: 2:3). Kiehauta seos. Anna kiehua hiljalleen & sekoittele hetki, kunnes tökötti on paksua. Anna jäähtyä: liima on valmista.
Saattaa mädäntyä, jos seisotetaan liikaa. Mutta niin mädäntyy kaupunki ympärillämme, kun kontrolli & mainonta lisääntyvät.
Levitä liisteriä leveällä pensselillä joko seinään suoraan tai tapettisuikaleen taakse & viimeistele ainakin reunat toisella kerroksella liisteriä & tasoita.
Hieno taideteos… vaan miten olisi koko Anti-Oidipuksen printtaaminen ja lätkiminen betoniin?
On julkaistu kutsu Raivon kesään 2009. Toiset jaksavat jauhaa Rakkauden kesästä.
Me sanomme: raivo ja rakkaus ulos, Raimo sisään. Tästä lähtee Raimon kevät 2009!
Huhun mukaan kuva esittää Raimoa 60-luvulla
Laskualas vappuun alkaa… hetkinen, rullaamme kiitoradalle.
Eläkeläiset - Kiitoratahumppa
Kiiltää kiiltää Raimon kalju kiiltää
sen Raimo peittää näädästä
tehdyllä karvahatulla
kun se humppaa, sen pää savuaa
Ja Raimo humppaa
ja Raimo tanssaa
karvahatun läpät lepattaa
ja Raimo kamplaa
ja Raimo tamppaa
Raimon voi spotata täällä vappuna!
Tästä lähtien Raimo seikkailee Vallankumouksen hedelmissä joka kuukausi. Tai ainakin joskus
ilta alkoi uskontunnustuksella
siinä sitten popitettiin huoratronia (assume position!) ja etsittiin kapitalisteja mukiloitavaksi, koska meitä oli käsketty palaamaan "politiikan peruserotteluun" ystävä-vihollinen ja määrittelemään vihollinen
no me sit tajuttiin että me ollaan jokainen osittain kapitalisteja, koska marxilaisen luokkakäsityksen mukaan luokkarajat ei kulje ihmisten välillä vaan niiden sisällä. ei me sit jaksettu mukiloida itseämme
"megafoni on keksinyt uudestaan siirtymän 60-luvulta 70-luvulle. sillon kun operaistit hajos 60-luvun lopussa, niin osa lähti irlantiin opiskelemaan aseiden käyttöä ja compoundien rakentamista, osa alkoi kirjottaa leninistisiä tekstejä", tokaisi yksi meistä ja lopetti asian käsittelyn siltä erää
no ei siinä muuta ku hattua niskaan ja menoks
tuntemattomat mikroanarkistit oli sillä välin ehtiny tägäämään metron umpeen
alettiin olla jo aika antagonistisissa ontologioisssa kun illan keskeytti hämmentävä uutinen:
ei siinä tilanteessa voinut mennä uuden sosiaalikeskuksen avajaisiin!
takaisin töihin, siis. täytyy tehdä enemmän ja määrätietoisemmin työtä organisaation eteen. tulos tai ulos!
valittiin tällä kertaa "ulos" ja tehtiin pientä exodusta
kohdattiin retrofuturistisia näkymiä
todistettiin le corps mince de la francoisen ensimmäinen tavastian keikka
huoratronin taustakankaan yhteydessä voisi olla relevanttia viitata tähän meemiin
huhtikuu on kuukausista oudoin. pysy viritettynä!
onko VH muuttunut ironiseksi hipsteridiskurssiksi? kyseessä on ainakin vappuun asti kestävä kokeilu jossa jotkut postaukset liittyvät jonkun toisen blogin tyyliin…
Seuraavaa videota ei suositella… kenellekään… joka ei osaa nauraa nietzscheläisesti. Kirvestä porvareille:
Nomadisubjekti
on ilostaan veistänyt nyrkin
halulla
punatun
mikrofasismeista koostetun
Valtion
filosofit
ja kapitalistipappien lauma
kiroten heitetään
Kuolemaan ulos pakkaseen
"…fasismin kaikkien muotojen jäljittäminen, niistä suurista muodoista jotka ympäröivät meitä ja murskaavat meidät niihin pieniin fasismin muotoihin, jotka perustavat arkemme tyrannisen katkeruuden…"
Halukoneet lauloi ja deterritorialisoi
Nomadisubjekti
on
lihastaan poistanut fasismin
valtiofilosofien saastan
Korppikotkien hylkiman haaskan
Auktoriteetin löyhkä
Ja fasistin likaiset valheet
hurmeella huuhdotaan
Silmä, perkele, silmästä!
"Kuinka voi olla olematta fasisti, jopa (erityisesti) silloin, kun itse uskoo olevansa vallankumouksellinen militantti? Kuinka me pääsemme eroon fasismista puheessamme ja teoissamme, sydämissämme ja nautinnoissamme? Kuinka me savustamme ulos fasismin, joka on pesiytynyt käyttäytymiseemme?"
Herruuttoman moneuden
nimeen
kastan itseni uudelleen
tuhansien mikrofasistien
verellä
pesen itseni puhtaaksi
mätänevän Johtajan
löyhkästä
Syleile minua lämmölläsi ja
Vitalismillasi
oi olemisen Spinoza-prinssi, olen
moduksesi
hedelmöitä minut ilollasi ja raivollasi
oi
luova luontomme, olen tuotteesi
"Kristilliset moralistit etsivät lihan jälkiä, jotka asuivat syvällä sielun sisimmissä. Deleuze ja Guattari puolestaan seuraavat pienimpiäkin jälkiä fasismista ruumiissa."
Talutusnuora
ja kristitty
porvarilauma
hurraten mestataan
ja tuotantovälineet takaisin
lunastetaan
Järven jäällä deterritorialisoin
ja autonomian takaisin
reterritorialisoin
Järven jäällä deterritorialisoin
ja
kuolleen fasistin verta join
Miten onnistuu black metal -estetiikan detournaus antifasistisen ja antioidipaalisen halusofian työkaluksi?
Miten kristittyjen metodeja voidaan käyttää taistelussa ateistisen elämän puolesta?
Miten kapitalismin logiikkaa voidaan käyttää taistelussa kapitalismia vastaan?
Miten antifasismi voi vastustaa fasismia ilman että sen täytyy pudottaa etuliitteensä?
(Sitaatit: Foucault)
| M | T | W | T | F | S | S |
|---|---|---|---|---|---|---|
| « Apr | ||||||
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | ||
| 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 |
| 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 | 19 |
| 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 | 26 |
| 27 | 28 | 29 | 30 | 31 | ||