Oikeiston idealististen maailmanpaheksujien vahingollisuus on vanha juttu. Silti se tavataan unohtaa. Nyt on aika muistaa se.
Otetaan the usual suspect: talous. Oikeiston keskuudessa on satoja vuosia vallinnut idealistinen käsitys taloudesta puhtaana tai puhtaaseen tasapainopisteeseen pyrkivänä järjestelmänä, vaikka tiedämme kapitalismin historiasta, että jo 1200-luvulta lähtien sen kehitystä on luonnehtinut manipulaatio ja voimalla pakottaminen. Yli 800 vuoden ajan on muodostettu monopoleja kauppiasperheistä ja satamakaupungeista aina nykyisiin ylikansallisiin yrityksiin. Yli 800 vuoden ajan markkinoita on manipuloitu väärentämällä ja pimittämällä tietoa, hankkimalla yksinoikeuksia, uhkaamalla väkivallalla, seisottamalla tavaraa varastossa, nostamalla hintoja tavaran tuhoamisen avulla, aitaamalla yhteismaita ja niin edelleen. Silti monet oikeistolaiset idealistit uneksivat puhtaista markkinoista, joissa rationaaliset toimijat tekevät harkittuja päätöksiä täydellisen tiedon valossa. Ehkä tämän vuoksi taloudelliset ja yhteiskunnalliset kriisit tulevat oikeiston idealistisiivelle yllätyksinä.
Tai otetaan liberalismi. Liberalistisessa ajattelussa yksilöt ovat autonomisia ja rationaalisia toimijoita, jotka tekevät valintoja abstraktissa maailmassa. Liberalistinen ajattelu ei kiinnitä huomiota olosuhteisiin, joissa valinnat ja sopimukset tehdään. Liberalismi on arkipäiväisen toiveajattelun ja filosofisen idealismin molemminpuolista kähmintää. Liberalistisessa poliittisessa ajattelussa on soveliasta käsitellä joitakin asioita ("reilut pelisäännöt") ja ottaa toiset asiat annettuna käsittelyn viitekehykseksi (yksilöt, managerivaltio, kapitalistiset tuotantosuhteet). Liberalismi on poliittisesta taloudesta puhdistettua naivia hyväntahtoisuutta, jolla on käytännössä taipumus äityä hygienistiseksi terrorismiksi ("yhteiskuntasopimuksiin" vetoaminen, yksilöt toisistaan erottavan kontrollin rakentaminen).
Otetaan sitten maahanmuutto. Oikeistolaiset idealistit luulevat, että ihmisten halu liikkua voidaan tukahduttaa kieltämällä se ja lisäämällä kontrollia. Sori: ei se näin toimi. Kontrollin lisääminen kärjistää konflikteja ja lisää ihmisten kärsimystä. Eivät hukkuneiden, säilöönottokeskuksiin vangittujen ja pimeisiin paskaduuneihin kahlittujen siirtolaisten kohtalot alistumattomien ihmisten liikkumista lopeta. Mutta toisten kärsimyksen lisäämistähän oikeisto on aina tavoitellut, jos siitä on seurannut mahdollisuus päästä omakotitaloon Nurmijärvelle.
Oikeistolaisia idealisteja yhdistää sama mikä kaikkia idealisteja: abstraktius. Abstrakti ajattelu johtaa oikeistolaiset idealistit halveksumaan ihmisten haluja. Halupolitiikan sijaan idealistit pakottavat ihmiset abstraktioihinsa, tarvittiin siihen väkivaltaa tai ei. Yleensä tarvitaan.
Katsotaan vielä kateutta. Virallisesti oikeistolaisuus perustuu omahyväiseen egoismiin, köyhien halvalla panemiseen ja voitontavoitteluun kirjaimellisesti hinnalla millä hyvänsä (niin, porvarithan tuhoavat säännöllisesti myös omat voittonsa). Käytännössä oikeistolaisuus on lisäksi kaunan kantamiseen ja selkään puukottamiseen perustuva rasistinen asenne. Kitkerien Neitsyiden Tango Pecunia sanoo sen:
Miksei lunta jouluksi tullutkaan?
Miksi elämä päättyy kuolemaan?
Syyllistä ei tarvitsekaan pitkään etsiä
syy kurjuuteeni löytyy tästä viiteryhmästä:
sivari kommari neekeri hinttari pitkätukka hippiretku työtön partaradikaali
ateisti
pasifisti
humanisti
luontoaktivisti
intellektuelli taikka duunari
piilovasemmistolainen punaporvari
Jos on nälkä täytyy mennä konsultaatioon
ja heikot kuolee, sehän kuuluu evoluutioon
jos ei osaa mitään, oma moka, pitäs osata
jos ei haluu saada turpaan paras pysyy kotona.
Tai Megafonin Mitä tässä vielä odotetaan:
… elämän militarisointi toteutuu kenties parhaiten aikakautemme nuorissa perheissä, jotka vapaaehtoisesti ja silmääkään räpäyttämättä sitoutuvat yhteiskunnalliseen palvelutehtäväänsä sellaisella intohimolla, joka ei juuri eroa Hitler-jugendista. Tämän uuden rodun elämään kuuluu osakehuoneisto arvokeskustasta tai omakotitalo Suomen ideologiselta maaseudulta (Nurmijärveltä tai mistä tahansa, jossa ideologiset maanmuokkauskoneistot ovat muuttuneet ideologisiksi mielenmuokkauskoneiksi), jossa sisustaminen, kerskakulutus, ulkomaanmatkat, sivistymättömyys, "terveet elämäntavat" ja kaikki muutkin "suurten ikäluokkien" harrastukset nousevat uuden uljaan ihmisen elinehdoiksi, "perusoikeuksiksi" ja jopa hyveiksi. Näiden perusoikeuksien puolustamisessa (oman pikkukodin turvaamisessa) ollaankin sitten valmiita puukottamaan jokaista työtoveria selkään, vetämään matto alta jokaiselta esimiehen valtaa kyseenalaistavalta ehdotukselta, ja haukkumaan selän takana jokainen tuttava, ystävä ja toveri. Ja maahanmuuttajat ollaan valmiita lähettämään takaisin vaikka kuolemaan, jollei kahdeksantoistatuntinen työpäivä pikkukodin pikkuapulaisena tunnu kiinnostavan tarpeeksi. Tämä salarakkaitten ja muun viihteellisen pseudomaailman lumoissa elävä sisäänpäin sulkeutunut "huippuosaajien" iskujoukko on niin indoktrinoitua, että yhteiskunnallisen muutoksen mahdollisuus näyttäytyy tänä päivänä lähes mahdottomalta ja siitä puhuminen oman terveyden vaarantamisella. Siksi onkin ehkä parempi paeta ja säilyttää järkensä kuin yrittää puhua viisaita näille hybris-askeettisille pahviukoille ja jumppapimuille. Tai sitten täytyy vain kerta kaikkiaan puhua kovempaa näiden älykköjen uuskielisen tyhjänpuhumisen päälle.
Kaikki oikeistolaiset eivät missään nimessä ole idealisteja, ja on vaarallista aliarvioida tämä pointti. Monet oikeistolaiset todella tajuavat, missä mennään (mikä puolestaan on suuri yllätys vanhalle lässyvasemmistolle). Katsotaan vaikka joitakin vihreiden ideologeja ja boboomuksen työväenretoriikkaa: kyllähän ne ovat kartalla uuden työn ja tietokapitalismin suhteen. Mutta vaikka nämä mustelmanväriset cock-karit kykenisivät yhteiskunnan konkreettiseen käsittämiseen, heidänkin yleinen ratkaisunsa on vaatia lisää kontrollia - ja tietenkin abstraktien käsitteiden nimissä ("kansakunta", "vapaus", "kilpailukyky", "oikeudenmukaisuus", "ekologisuus").
Oikeistolaiset päätyvät aina takaisin abstraktioihin idealismin perusvirheen vuoksi. Idealistit kun eivät kykene käsittämään sitä, mitä tapahtui ennen idealistien omaa tajuntaa. Vasta kun yhteiskunta on turvannut materiaaliset edellytykset, voi idealismi syntyä. Niin kuin antiikin Kreikassa tarvittiin orjien työpanos turvaamaan "puhtaan henkisyyden" edellytykset, niin kapitalismissa tarvitaan palkkaorjien työpanos turvaamaan oikeistolaisen idealismin edellytykset. Niin kuin antiikin kreikkalaiset etääntyessään työstä ja tuotannosta keksivät itselleen jalompia alkuperiä, "ideoita" tai "jumalia", niin oikeistolaiset idealistitkin satuilevat yhteiskunnan varallisuuden alkuperäksi esimerkiksi "ahkerien, vastuullisten ja autonomisten yksilöiden tekemän työn", eivätkä viitsi kysellä yksilöiden ja olosuhteiden tuotantoprosessien perään. (Kitkerät Neitsyet: "Mitäs synnyit köyhään maahan taikka väärään perheeseen / se pohjautunee lähinnä luomistyön erheeseen".)
Yksi kiinnostavimmista filosofian historian kysymyksistä on tämä: olisiko idealistinen filosofia toisenlaista, jos filosofeja olisi kidutettu. Toisin sanoen: voiko jokin materiaalinen tapahtuma tehdä idealistista materialistin?
Ehkä täytyy vastata Marxin tavoin: tärkeimmät filosofiset ongelmat voidaan ratkaista vain poliittisesti.
