Naisellinen hiragana

26.09.2009, 15:44

 

 

Perinteinen käsitys taiteen historiasta sanoo, että miehet runoilivat naisista. Mies oli taiteilija, nainen oli muusa, kohde tai vastaava. Onneksi historia ei ole kaikkialla näin yksinkertaista.

Japanissa on kolme omaa kirjoitusjärjestelmää: 1) kiinalaisperäiset kanji-merkit, jotka tulivat Japaniin 300-luvulla, sekä 2) foneettiset hiragana-tavumerkit, jotka kehittyivät 800-luvulla samaan aikaan 3) foneettisten katakana-tavumerkkien kanssa. Tuohon aikaan pyöreä ja kaunis hiragana oli naisten tekstiä, kulmikas ja nopea katakana miesten.

Yksinkertaistettuna: naiset hiraganoilivat runoja ja romaaneja, esimerkiksi Genjin tarinan, Japanin "kansalliseepoksen". Miehet taas kirjoittivat virallisia dokumentteja katakanalla. Hiragana liukuu elegantisti, ilman uhoa, katakana töksähtelee ja käskee. Ehkä siksi nykyjapanissa kieliopilliset päätteet kirjoitetaan hiraganalla ja ulkomaiset lainasanat katakanalla. Naisellista ja miehistä?

Japani tuli mieleen, kun yritin käsittää, miksi pidän niin paljon "naisellisten" blogien kirjoitustyylistä. Siinä on jotain hiraganamaista. Tarkoitan esimerkiksi Postmodernin identiteetin, Harhautuksien ja monen muun käyttämää tyyliä. Ne kirjoittavat henkilökohtaisesti mutta viileästi ja "etäisesti", subjektiivisesti, mutta kirjoittava subjekti on tyylissä jotain ihan muuta kuin itseään esille tunkeva kirjurimies. Teksti ei ole "virallista" tai "asiallista", muttei myöskään "revittelevää". Se liukuu ilman uhoa tai aggressiota. Ei machomiehinen, ei tyttömäinen. Eikä se yritä liikaa olla akateeminen, toisin kuin joidenkin lässynaistutkijoiden yliasialliset tekstit (suomalaisen valtavirtafeminismin impotenssi on yksi teema, johon täytyy palata).

"Hillitty" on väärä sana kuvaamaan naisellista tyyliä, koska se olettaa normiksi jonkin, jota täytyy hillitä. Ehkä "elegantti" on parempi: ei sivistyneen porvarin elegantti, ei tukahdutetun elegantti, vaan liukuvan, etäisesti huvittuneen ja älykkään elegantti. Sileä. Voittaa vallan ilman pakenemista ja ilman konfrontaatiota. En tiedä, mihin sijoittuu tyylin nelikentässä.