Aikuinen toimii lapsen tavoin
Huomaan toistavani ajatuskuviota, jota utilisoivat niin Spinoza, Kant, Marx, Deleuze kuin aktivistitkin. Se on eräänlainen väljä transsendentaalisen argumentoinnin muoto: meillä on x (maailmassa havaittu vaikutus, subjektin havainto, tavara kaupan hyllyllä, identiteetti…), ja kysymys kuuluu, miten meillä voi olla x. Mitä x edellyttää, mikä on x:n tuotantoprosessi? Mitä jää piiloon x:n taakse ja miten x kätkee y:n?
Tavallaan juttu on jatkoa lapselle, joka ihmettelee miksei sähköä voi tuhlata kun sitä kerran tulee seinästä lisää, niin kuin rahaa tulee automaatista. Aikuinen selittää lapselle huvittuneesti, että sähkön taustalla on kaapeli ja voimala ja tehdas ja rahavirrat ja saasteita ja riistoa ja muuta huonoa ja vaikeaa.
Kuitenkin aikuinen itse toimii lapsen tavoin: kaupasta saa tavaroita, markkinoilta ja massakulttuurista saa identiteettejä, asiantuntijoilta saa moraalia. Näiden tuotteiden tuotantoprosessien perään ei kysellä.
Jos Kantin ylväs selitys valistuksesta ihmisen täysi-ikäistymisenä tarkoittaa jotakin, niin tätä: aikuisuus saavutetaan tuotantoprosessien ymmärtämisen myötä. Aikuiset ymmärtävät, että töpselin takana on tehdas.
(Seuraavaksi: transsendentaalis-genealoginen argumentointi, poliittisen teorian kiivas ydin ja Tuomas Nevanlinnan rooli tässä.)
