Opi alkeet työelämästä
Huoltoasemalla kuultua: esimies ja vanhempi työntekijä miettivät kumpi kahdesta työnhakijasta pitäisi palkata. Ensimmäinen ehdokas on 16-vuotias tyttö. Toinen on 24-vuotias ja opiskelee yliopistossa.
"Eiköhän se nuorempi kuitenkin oo parempi. Nuoremmat on reippaampia ja kuuliaisempia", esimies sanoo.
Niin. Miksi edes nähdä vaivaa työnhaun tähden, kun mieluisimmat paskaduunienkin tekijät ovat mahdollisimman nuoria, palvelualttiita ja alistuvia.
Miksi hakea kesälle töitä tammikuusta lähtien, kun joustavoittava ja tulosvastuullinen osa-aikafeissaus on parasta, mitä voi kuvitella saavansa ilman transsendentteja uhrauksia, erityistä kokemusta tai suhteita.
Miksi nähdä puoli vuotta vaivaa sen eteen, että pääsee minimipalkalle myymään ruumistaan, persoonallisuuttaan ja aikaansa.
Ja mikä lähtökohta millekään organisoitumiselle on se, että kesken päivän töistä lähteminen sairaana on uskaliain kuviteltavissa oleva uroteko.
Miksi kilpailla töihin pääsystä, kun kilpailun määritelmään sisältyy hierarkian muodostuminen voittajien ja häviäjien välille.
Totta kai väliaikaisella ja nuorella työvoimalla teetetään kaikki työt, jotka sillä on mahdollista teettää. Parhaimmillaan nuoret alaiset riistävät itse itseään. Hesarissa oli juttu jäätelömyyjästä, joka ei ollut yhdeksäntuntisen työpäivänsä aikana uskaltanut jättää kojuaan edes pitääkseen vessataukoa, koska ei tiennyt että sellaiseen on oikeus.
On ymmärrettävää, etteivät kaikki tiedä oikeuksistaan, ja toisaalta ettei kaikilla ole oikeuksia. Mutta mikseivät ihmiset ylipäänsä ota itselleen oikeuksia?
Odottaako siellä "uran" lopussa tosiaan palkinto?
Usko työhön nyt ja rikkauteen ja vapaisiin ihmissuhteisiin huomenna meni jo vuosia sitten. Vain hölmö uskoo siihen enää, kuten vain hölmö uskoo uusien investointien lisäävän työpaikkoja. Uuden talouden kriisi vei uskon "kansakapitalismiin", rikastumiseen osakemarkkinoilla. Talouskriisi vei moraalin.
Vain hölmö voi olla näkemättä, että pörssiin sijoitetut säästöt ja eläketurvamaksut voivat minä tahansa hetkenä viedä sijoittajan oman työpaikan ja pakottaa hänet pätkätöihin, joustamaan ja juoksemaan. "Sijoitan säästöni osakkeisiin (tai sosiaaliturvamaksuina tai eläkesäästämällä maksamani osuus on sijoitettuna osakemarkkinoille), olen esim. kunnan työntekijä tai töissä jossain teollisuuslaitoksessa. Jotta sosiaaliturvani olisi kunnossa, oletan, että markkinoilla salkkuani hoidetaan mahdollisimman hyvin ja potti kasvaa."
Potti kuitenkin kasvaa vain, mikäli yrityksiä ja kunnallistaloutta strukturoidaan korkeimman tuoton vaatimusten mukaan, mistä voi olla seurauksena minulle työpaikan menetys, lisääntyvät joustot, pätkätyöt ja lopulta koko sosiaaliturvan menetys.
Jos kapitalismin sydämenä on petos ja sen toiminnan edellytyksenä on usko, niin kapitalismissa, joka on levittäytynyt koko yhteiskuntaan ja elämään, myös petos on levittäytynyt kaikkialle. Se on myös suhteissamme toisiin ihmisiin. Siksi taistelu petosta (suhteiden esineellistämistä, fetisismiä) vastaan läpäisee koko elämän eikä vain taloutta. Taistelu petosta vastaan läpäisee jokaisen teon ja jokaisen puheenvuoron, suhteet työtovereihin ja suhteet ystäviin. Kaikkien sopimusten, transparenssin, laskennan jne. illuusioiden sijaan näkyy yhä selvemmin, että kyseessä on yhteiskuntamuodostuma, jonka perusta on petoksessa. Kun me näemme sen, tai kun me alamme epäillä sitä, niin kapitalismin taika ei toimi.
(Holvas & Vähämäki, Odotustila, 2005, s. 200.)
