Itsenäisen kilpailijan myytti
Jotkut korostavat olevansa itsenäisiä ja vahvoja kilpailijayksilöitä. Näin teki filosofian fuksi, jonka kanssa söin halvan lounaan viikko sitten. Kutsuttakoon ystävääni Jyrkiksi.
Jyrki tuli yliopistoon suoraan lukiosta ja hirveällä draivilla. "Mä väittelen 25-vuotiaana", sanoi Esa Saarista ja Pekka Himasta ihaillut Jyrki. Jyrki oli aina eniten äänessä luennoilla ja tuutorisessioissa, muttei halunnut tutustua opiskelutovereihinsa, koska päämääränä oli mennä suoraan suomalaisen filosofian huipulle eikä jäädä jumiin opiskelijaelämään.
Jyrki suhtautui vuosikurssinsa opiskelijoihin hobbesmaisen epäilevästi. Toisen vuoden opiskelijoista hän tutustui muutamaan, niiltä kun sai kokemusta yliopistosta ja kommentteja Saarisesta ja Himasesta.
Jyrki oli varma, että me olisimme muutaman vuoden päästä tv:ssä väittelemässä jostain. Luuserit olisivat jääneet kauas taakse. Jyrki otti filosofian hyvin vakavasti.
Syksyllä Jyrki masentui filosofiaan, kun odotukset pettivät, ja alkoi viihtyä oikeustieteen laitoksella. "Mä hengaan mieluummin oikkislaisten kanssa ja kuuntelen Pussycat Dollsia", Jyrki sanoi. Kilpailuhenki kuitenkin pysyi. Jokaisella luennolla ja kokoontumisella täytyi olla eniten äänessä, eikä kollektiivisuutta voinut hyväksyä.
Viime kuussa, loskaisen lounaan äärellä, Jyrki kertoi kiinnostuneensa taas filosofiasta. Jyrkin ystävätär oli puhaltanut häneen sinisiä kukkia. "Musta tuntuu, etten mä enää ole niin kilpailuhenkinen", Jyrki sanoi.
Tässä vaiheessa pöydässä istunut käytännöllinen filosofi sanoi: Hyvä, ettet anna muiden enää määrätä sua. Kilpailija kilpailee aina jonkun tekemillä säännöillä, eikä siksi voi olla itsenäinen tai vapaa.
Tämä on hyvin tärkeä ajatus. Myytti kilpailevasta autonomisesta yksilöstä on sisäisesti ristiriitainen, koska kilpailu tarkoittaa alistumista tietyn ympäristön sääntöihin. Kuinka voi olla autonominen, jos suostuu kilpailemaan valtaa pitävien ehdoilla ja säännöillä?
Autonomia kantilaisessa mielessä tarkoittaa subjektia, joka hallitsee itse itseään antamalla itselleen omat säännöt (tai Kantin tapauksessa universaalin porvarin säännöt). Autonomi tai antivaltiofilosofi ei voi olla kilpailija.
Joko siis kilpailet ja alistut nykyiseen ympäristöön, tai sitten olet autonominen ja vastustat kilpailun kulttuuria. Se liberalistisesta vapauskäsityksestä.
Nykyinen ympäristö tarkoittaa pseudoliberaalia oikeistolaista globalisaatiota, jolle Suomi on jo Tarja Halosenkin mukaan alistunut. Ottakaamme arkinen esimerkki: Gigantti ja Markantalo kannustavat työtovereiden vasikointiin.
Palvelualojen ammattiliiton Pam-lehdessä kerrotaan, että Gigantin ja Markantalon kodinkonemyymälöissä kannustetaan työntekijöitä toistensa ilmiantoon. Vihjepuhelimeen voi soittaa nimettömänä, jos huomaa varkauden, petoksen tai huumeiden käytön. Myös alihankkijoihin tai yleisöön kohdistuneen huonon palvelun voi ilmoittaa.
Pamin neuvottelupäällikön Juha Ojalan mukaan kyse on Suomen työmarkkinoille vieraasta, ylikansallisen omistuksen kautta levinneestä taudista. Kampanja on viety Uudenmaan työsuojelupiirin selvitettäväksi.
