Kontrolli turvallisuuden nimissä
Kontrolliyhteiskunta toimii: lyhyen ajan sisällä valtaajat on häädetty kahdesta talosta, Romanian romanien siltarumpuleiri on tyhjennetty ja KRP on alkanut kokoomusministerin mandaatilla pystyttää sähköisiä mustia aukkoa: epämääräisin perustein sensuroituja nettisivuja, joihin linkittäminen saattaa imaista linkittäjän itsensä sensuurilistalle - jos linkittäjä on aktivisti, poliisi sensuroi; jos linkittäjä on Hesari, poliisi ei sensuroi.
Mainitut kontrollitoimet on kaikki tehty turvallisuuden nimissä.[*] Turvallisuusyhteiskunnassa kaupunkitilaan ei saa ilmestyä graffiteja tai sähkökaappeihin julisteita, koska ne ovat merkkejä ympäristön turvattomuudesta, samoin kuin spurgujen ja anarkistien oleskelu kauppakeskuksessa.
Vastaavasti muut huumeet kuin etanoli, kofeiini ja nikotiini kielletään "ihmisten oman turvallisuuden" vuoksi, ja mielenosoitus voidaan saartaa mellakkapoliisin, Jouha-joukkojen ja tarkka-ampujan voimin ennen kuin mitään on tapahtunut, jotta turvallisuus olisi varmasti taattu.
Ja niin edelleen, kunnes kaikki yhteiskunnalliset virrat ovat kontrolloitavissa sopivan joustavasti ja tulosvastuullisesti. Parhaimmassa tapauksessa kontrolli voidaan suorittaa aina etukäteen: pysäytetään ja tutkitaan vääränlaiset ihmiset kaiken varalta, estetään pääsy hankalille nettisivuille, siivilöidään epäsosiaalinen aines esiin jo koulussa, manipuloidaan fiiliksiä, odotuksia ja itsekuria kontrolliin sopivaksi …
Turvallisuus ei ole turvallista
Turvallisuus tarkoittaa, että jokin instituutio määrittelee ihmisten tarpeet ylhäältä päin ja soveltaa sitten määritelmiään väkivallalla uhaten. Näin toimii sossu, näin toimivat Stop töhryille -kampanja, työmarkkinat ja koko liberaali demokratia.
Turvallisuus-paradigman ongelma - kurjuuden lisääntymisen ja ihmisten omanarvontunnon tappamisen lisäksi - on sen rekyyli. Kontrolli, häädöt ja sensurointi eivät tietenkään voi johtaa turvallisuuteen, vaan ne tukahduttamisen ohessa nostavat vastaväkivallan aaltoja ja synnyttävät lisää kapinoita. Nettisensuuri kierretään ja levitetään maailmanlaajuiseksi uutiseksi, joka tekee Suomen (ja Hollannin) valtion naurunalaiseksi, kaupunkitilan hygieniaa vastustetaan Reclaim the City -kulkueilla ja kadunvaltauksilla, taloja vallataan lisää, vaatekaapeissa kasvatetaan kannabista ja Helsingissä perustetaan liikkeitä vapaan kaupungin puolesta.
Intensiivisimmillään reaktiot kapitalistiseen hygieniaan ovat Ranskan (’68, ‘05, ‘06) ja Tanskan luokkaa.
"Kun kuultiin että vanhaa miestä on hakattu, alko porukka soitella toisilleen ja kokoontua Folkets Parkiin. Siellä revittiin katukiviä maasta ja puhuttiin että nyt hyökätään kyttiä vastaan. Pian sytty ensimmäinen roihu, ikkunoita hajotettiin ja kohta olikin ensimmäiset kyttämaijat Stengadella ja Baggesensgadella. Me ei haluttu että kytät ahdistelee tavallisia ihmisiä miten haluaa, joten päätettiin hyökätä niitä vastaan. Haluttiin että kytät lopettaa. Meitä oli noin 20-35 nuorta jotka hyökkäs. Kytät heitti kyynelkaasua ja päätettiin perääntyä Blågårds Pladsille. Siellä jotkut hajotti kirjaston ikkunoita, mutta ne ei ollu täkäläisiä. Me ei oltais tehty niin, koska me asutaan täällä."
Omituisinta tilanteessa on, kuinka valtion kontrollia vastustavat ja yksilönvapautta puolustavat uusliberaalit ja kokoomuslaiset ovat kerta toisensa jälkeen lisäämässä kontrollia ja kaventamassa yksilönvapauksia turvallisuuden nimissä.
[*] "Turvallisuus ja kaupunkitila" oli Kluuvilla keskiviikkona 20.2 järjestetyn oudon keskustelutilaisuuden teema ja tämän jutun tausta. Puhujat pudottelivat mikrofoneihinsa pointteja vartijoiden tarpeettomuudesta, julkisen tilan kaupallistamisesta ja pääoman alkuperäisestä kasautumisesta. Ohikulkijat näyttivät joko hätääntyneiltä tai ylimielisiltä, jolleivat jääneet katsomaan tapahtumaa, ja lauma vartijoita strollasi ohi vähän väliä.
