Comments on: Vallankumouksessa riittää tekemistä

by: makislav

Fri, 26 Mar 2010 21:04:36 +0000

Itselläni ainakin syy poliittiseen passiivisuuteeni tuntuu olevan se, ettei politiikassa ole mielestäni oikeastaan mistään muusta kysymys kuin oman edun ajamisesta. Tämä tuntuu monesti minusta epämiellyttävältä, ei sen takia, että se olisi jotenkin ylevän eettisesti väärin, vaan pikemminkin se herättää vastenmielisiä tuntemuksia.

Miksi ajaisin siis omaa etuani? Tämä kysymys raastaa usein minua; ei “eettisellä” tasolla, vaan pikemminkin ristiriitaisina tunteina. Voimakkaan egoistinen käyttäytyminen sivusta katsottuna pistää itsen varpailleen - miten sitten itse pystyisi toimimaan omaa etuaan ajaen?

Tämä kaikki ei tietenkään tarkoita, että toimisin itse muka aina epäegoistisesti, ei ollenkaan, mutta voimakkaaseen taisteluun ryhtyminen omien oikeuksien puolesta jotenkin tuntuu raastavalta.

No, tässä tällainen, ainoastaan henkilökohtainen, huomio aiheen tiimoilta…

by: Kati

Thu, 25 Mar 2010 19:38:56 +0000

Olen vaistoavani ympäristössäni sellaista passiivista alistumista. Mielenkiinnolla ja surullisena olen seurannut omaa lähipiiriäni, viisikymppisiä, joista suurin osa popsii masennuslääkkeitä. Minäkin kävin oman kriisini läpi. Yhteiskunnallinen pahoinvointi ja jatkuvat traumatisoivat kokemukset ovat syösseet kai ihmisen jonkinlaiseen apatiatilaan.
Oma tapani vaikuttaa, rajoittuu tällä hetkellä kirjoittamiseen ja joskus alustuksiin. Jotenkin tuntuu, että monilta ihmisiltä on kertakaikkisesti mennyt usko politiikkaan. Uskon muuten, että politiikassakin on mukana ihmisiä, jotka aidosti haluavat rakentaa parempaa yhteiskuntaa. Mä luulen, että hekin ovat ymmällänsä. Itse olen toiveikas. Uskon, että yhä useampi on herännyt näkemään tämän järjestelmän läpi. Uskon, että tulevan kymmenen vuoden aikana tapahtuu suuria muutoksia, joko vapaaehtoisesti tai sitten suuremman kriisin kautta. Kun ajattelen puoluepolitiikka, on se minulle vierasta, koska todellisuus aukeaa niin monimuotoisena minulle, etten voisi ajatellakaan sitoutuvani yhteenkään puolueeseen. Joskus samaistuin vihreisiin, mutta minun mielestäni hekin ovat alkaneet peesailemaan tätä jatkuvan kasvun ideologiaa. Tässä pitäisi nyt vaan pistää viisaiden miesten ja naisten päät yhteen, ja lähteä täysin uuteen, ekologisempaan, aineellisesti köyhempään,mutta aineettomasti rikkaampaan elämään. Kasvun sijaan tulisi pyrkiä harmoniaan. Mutta miten? Siinäpä se.

by: Klementiini

Thu, 25 Mar 2010 16:13:13 +0000

@molemmat: politiikkaa kyllä tarvitaan suojelemaan kamppailuja ja varmistamaan resursseja. Postauksessa mollataankin poliitikkoja, siis ammattipoliitikon hahmoa.

Suhtautuisin epäluuloisesti sellaiseen puolueeseen, joka kykenee “johtamaan poliittista toimintaa strategisesti tärkeille alueille”. Mutta tämä onkin tätä johtamisvastaisuutta… Minusta kuitenkin liikkeen ja kentän pitää johtaa puoluetta, ei toisin päin.

by: aatami

Thu, 25 Mar 2010 09:57:35 +0000

Kiva teksti taas.

Parlamentaarista “aktivismia” ei mielestäni kannata tässä vaiheessa lähteä aliarvostamaan millään tavalla. Ei tod ole pahasta, jos parlamentissa tai missälite valuustossa istuu vassarijengi joka tukee “meidän” kamppailuja.

noihin sun kysymyksiin palaan sitten kun ei ole töitä, mutta tohon vikaan voisin sanoa että joo, varsinkin anarkojen kamppailut on vaikeaa yhdistää yhtään mihinkään, hähää.

by: Leninin kirkas otsa

Thu, 25 Mar 2010 08:31:34 +0000

Asiaa, mutta tarvitaankohan politiikkaa sittenkin?

Vasemmistolaista politiikkaa ei oikein pystytä johdonmukaisesti harjoittamaan, ainakaan vallankumousmielessä, ellei ole jotain elintä, jossa pystytään määrittelemään, mitä vasemmiston politiikka on ja millä strategialla sitä toteutetaan.

Klassisesti tällaisena elimenä on nähty puolue. Siis hyvin organisoitu yhteenliittymä, joka kykenee johtamaan poliittista toimintaa strategisesti tärkeille alueille.

Jää pian puusepän veistelemät seipäät käyttämättä, jos aina luotetaan pelkkiin väen spontaaneihin purkauksiin.