“Kauppa-alalla palvelevan asema lähestyy lähestymistään teollisuusproletarin asemaa. Se eroaa siitä melkein yksinomaan vain sen kautta, että kauppias-proletarin täytyy ylläpitää korkeamman elämänaseman ulkokuorta ja sitä varten tehdä uhrauksia, joita teollisuusproletari ei tunne.

Sen lisäksi alkaa vielä kehittyä eräs uusi köyhälistöluokka, ”sivistynyt köyhälistö”. Olla sivistynyt on nykyisen tuotantotavan aikana tullut erityiseksi ammatiksi. Tiedon ala on äärettömästi laajennut ja laajenee päivä päivältä. Ja kapitalistinen yhteiskunta tarvitsee samoin kuin kapitalistinen valtiokin yhä enemmän tieteen ja taiteen taitajoita ohjaamaan yrityksiään ja alistamaan luonnonvoimia joko tuotannon tai hävityksen palvelukseen, tai tarvitaan heitä, jotta yhä lisääntyviä rikkauksia voitaisiin käyttää mitä ylellisimmin. Mutta samoin kuin ei talonpojalla eikä käsityöläisellä, köyhälistöstä puhumattakaan, ole aikaa ruveta harjoittamaan tieteitä ja taiteita, samoin ei sitä myöskään ole kauppiaalla, tehtailijalla, pankiirilla, pörssikeinottelijalla eikä suurtilallisella. Heidän liikkeensä ja huvituksensa vievät heidät kokonaan. Nykyisessä yhteiskunnassa eivät riistäjät itse, eipä edes joku erityinen luokkakaan heistä ole tiedetten ja taidetten harjoittajina, kuten edellisten yhteiskuntamuotojen aikana. He jättävät tämän toimen erityiselle luokalle, jolle he maksavat siitä.

Sivistys tulee tavaraksi.

[…]

[K]orkeampi koululaitos ― ja tässä onkin puhe ainoastaan korkeammasta sivistyksestä ― [on] edistynyt tavattomasti. Oppilaitosten lukumäärä on suunnattomasti kasvanut. Ja vielä suuremmassa määrässä on kasvanut oppilasten luku.

[…]

Kaiken tämän kehityksen seuraus on, että sivistyneiden luku on entiseen verraten suunnattomasti kasvanut. Mutta ne suotuisat seuraukset, joita idealistit odottivat lisäytyvästä sivistyksestä, ovat jääneet tulematta. Niin kauan kuin sivistys on tavaraa, merkitsee sivistyksen levittäminen tämän tavaran lisäämistä ja siten sen hinnan laskeutumista, siis sen omistajain aseman huonontumista. Sivistyneiden luku on kasvanut siinä määrässä, että heitä on enemmän, kuin kapitalistit tai kapitalistinen valtio tarvitsee. Sivistyksen työntekijäin työmarkkinat ovat nykyjään yhtä tulvillaan työvoimia kuin käsityönkin. Henkisen työn tekijöilläkin on jo varajoukkonsa, työttömyys on heidän piirissään yhtä vakinainen vieras, kuin teollisuustyöväestönkin. Niiden, jotka tahtovat saada valtion viran, täytyy odottaa vuosikausia, usein yli vuosikymmenen, ennenkuin saavat jonkun alemman huonopalkkaisen paikan. Toisten keskuudessa vaihtelee työttömyys ja liikatyö aivan samoin kuin käsityöläistenkin ja palkkojen polkeminen on päiväjärjestyksessä näiden kuten työväestönkin keskuudessa.

Sivistyksen työntekijäin luokka-asema huononee silminnähtävästi; muinoin puhuttiin hengen ylimystöstä, nyt puhutaan intelligenssin köyhälistöstä; ja pian erottaa tämän köyhälistön palkkatyöväestöstä vain yksi ainoa seikka: heidän turha itserakkautensa. Useimmat heistä luulevat vielä olevansa jotakin parempaa, kuin köyhälistöä, he lukevat itsensä yhä vieläkin porvarikuntaan kuuluviksi, mutta samoin kuin palvelija lukee itsensä herransa perheeseen. He eivät ole enää porvarikunnan henkisiä johtajia, vaan ovat alentuneet sen kynäsotureiksi. Onnen onginta rehottaa heidän keskuudessaan, heidän suurimpana huolenaan ei ole enää kehitys, vaan henkisen omaisuuden rahaksi muutto, ja eteenpäin pääsemisen pääkeinona on oman minuutensa lokaan polkeminen. Muutamat onnelliset voittoliput heidän elämänsä arpajaisissa sokaisevat heidät kuten pikkuliikkeen harjoittajatkin; he eivät ota huomioon vastassaan olevia lukuisia tyhjiä arpoja ja myyvät sekä sielunsa että ruumiinsa, kun vaan on kysymyksessä paljas ensivoittojen mahdollisuuskaan. Oman vakaumuksensa myyminen ja rahojen naiminen ovat meidän sivistyneittemme enemmistön silmissä tulleet yhtä luonnollisiksi kuin välttämättömiksikin keinoiksi ”onnensa luomisessa”. Tämmöisiksi on kapitalistinen tuotantotapa tehnyt idealistit, tutkijat, ajattelijat ja haaveksijat!

Mutta tarjonta kasvaa liian suureksi, eikä yleensä itse sivistyksestä saada huutokaupassa silloinkaan paljoa, kun oma personallisuus annetaan mukana kaupassa. Sivistyneiden joukon vaipumista köyhälistöön ei enää voida estää.”

Sivistyneistön proletarisoituminen on siis viipyillyt jo pidemmän aikaa ajankohtaisessa keskustelussa

À propos Vastapainolta on muuten tullut tämä “Akateeminen kysymys?”

http://www.vastapaino.fi/vp/index.php?page=shop.product_details&flypage=$flypage&product_id=360

http://akateeminenkysymys.wordpress.com/