Kantilaisuudessa näen ongelmaksi mm. kysymyksen transsendentaalisen subjektiivisuuden genealogiasta. Tämän ongelman veivät johdonmukaiseen loppuunsa Fichte ja Husserl; (empiirinen) minä on (transsendentaalisen) itsensä jälkeläinen ja itse on taas jotenkin absoluuttinen.

Toinen ongelma kantilaisuudessa on tilan tekeminen uskolle. Emme voi tietää oliota-itsessään, siitä puhuminen olisi arroganttia ja dogmaattista -> fundamentalismit saavat jyllätä vapaasti.

Kolmas ongelma on ennakko-oletus harmoniaan ja konsensukseen tähtäämisestä (ainakin kahdessa ensimmäisessä kritiikissä), mikä on porvarillista.

Kommentini oli tarkoitettu pikemminkin metaeettiseksi huomioksi arvojen ja tosiseikkojen suhteesta. Ja tämä kytkös valottaa mielestäni sitä, kuinka tiiviisti etiikka - vaikka näin ei usein ajatellakaan - liittyy metafyysisiin ja/taikka tieto-opillisiin kysymyksiin.

Näyttäisi siltä, että itse puolustat jonkintyyppistä spinozalaista monismia, kun itse taas lämpeän enemmän Kantin transsendentaalisen idealismin mukaiseen tietoteoriaan(/metafysiikkaan).

Tästähän kehkeytyisi lisää mielenkiintoisia kysymyksiä!

Luonto eli substanssi, siinä on kaikki, mitä on.

Urban Schmutz: ymmärrän tuon sanojen tasolla, mutta en sen tasolla, mihin sanat viittaavat. Miten jollakin voi olla arvo ilman että ihmiset liittävät siihen arvoa?

Kun kirjoitit:

“Mitä tarkoittaa, että “luonto on arvokas- riippumatta siitä onko luonto arvokas ihmiselle”?”
—————————

En tiedä jos tämä selventää yhtään mitään, mutta yritän. Mikäli olet tutustunut “syväekologiaan”, niin nämä pitäisivät olla perusjuttuja. Siksi epäilenkin vähän että emme puhu samoista asioista. Oletan että “itseisarvolla” tarkoitetaan samaa kuin “intrinsic value”. Silloin luonnon arvo ei ole riippuvainen siitä mitä arvoa ihmiset liittävät (attach) siihen. Eli luonnolla on itseisarvo.

En ole suomenkielinen joten voi olla että tuo kömpelö selitys ei vielä selventänyt yhtään mitään. Tämä selittää sen ehkä vähän paremmin:
http://cnx.org/content/m12160/latest/

Minusta tuntuu kuitenkin silti että nämä ovat niin perusjuttuja, että luultavasti haet takaa jotain ihan muuta? Jotain mitä en oikein ymmärrä.

Peace.

Hyvänä esimerkkinä tämän dikotomian ongelmallisuudesta toimii esimerkiksi aborttikeskustelu. Pietarinen & Poutanen antavat tästä hyvän esimerkin teoksessaan Etiikan teorioita (2005). Ajatellaanpa, että X ja Y kiistelevät ihmisen/sikiön ihmisarvosta: X väittää, että abortti on ihmisarvon (sikiön oikeuksien) loukkaamista, kun taas Y ei pidä aborttia ihmisarvon loukkauksena, sillä hän ei pidä sikiötä ihmisenä. Tästä keskustelusta on siis hyvin vaikea erottaa oletettuja arvoja ja tosiseikkoja, kuten kirjoittajat asian tiivistävät:

Ongelman ytimen muodostaa se seikka, että sellaisia käsitteitä kuin “ihminen”, “persoona”, “kunnioittaminen”, “lupaaminen” ja muita vastaavia moraalidiskurssissa yleisiä ilmauksia käytetään kuvaamaan sosiaaliseen elämään sisältyviä asioita, joihin on jo tietyllä tavalla rakennettu sisään arvoja ja normeja. Sosiaalisena ilmiönä “ihminen” ei ole pelkkä asiantilojen tai tosiasioiden kokonaisuus, vaan hän saa merkityksensä siitä sääntöjen, asenteiden, sopimusten, odotusten ja uskomusten moninaisuudesta, joista sosiaalinen toiminta muodostuu.

Em. esimerkin “ihminen” voitaisiin ajatella vaihdettavan postauksesi “luontoon”. Nyt asettamasi otsikko Mistä ne arvot sinne luontoon menee? muodostuu ongelmalliseksi, sillä siinä jo tehdään se esi-oletus,
että on olemassa jokin täysin ei-identifioitu todellisuus, jokin täysin inhimillisen merkityksenannon kannalta riippumaton luonto, johon sitten vasta jälkikäteen heijastamme arvomme. Asia taitaa kuitenkin olla niin, että käsitteenä luonto on jo arvosidonnaisesti jäsennetty, jolloin arvot kuuluvat olennaisesti luontokäsitykseemme - siis siihen tapaan, jolla luonnon oliona identifioimme.

Kun kysyit “Ja kuka sen arvon sinne luontoon asettaa?” niin eikö tässä koko “luonnon itseisarvo” -käsitteessä on käsittääkseni vain kyse siitä, että luonto on arvokas - riippumatta siitä onko luonto arvokas ihmiselle. Toisin sanoen, että luonto ei ole olemassa (tai luotu) vain ihmisiä varten (tai että ihmiset olisivat jollain lailla universumin keskipisteessä). Eikö tämä aina ole oikean ‘environmentalismin’ lähtökohta? (Mutta tämän sinä jo varmaan tiesit)