Kai se Ruandan kuvio aika organisoimaton oli.

Käsittääkseni se oli varsin organisoitu ja alullepanijana Euroopassa koulutuksensa saanut hyvinkin sivistyneet poliitikot.

Vaikka olen ollu hyvin vähän tekemisissä ot:n kanssa niin kokemukseni mukaan kyseisessä disorganisaatiossa on jo käytetty savustamista ja paranoian luomista metodeina. Nähdäkseni yllä luetelluista keinoista ainoastaan joukkotuhonnan toteuttaminen vaatii organisaation, tai noh en oo varma tuostakaan, Kai se Ruandan kuvio aika organisoimaton oli. Ja oman joukkotuhon järjestäminen onnistuu nähdäkseni parhaiten organisoimattomalla ja päättömällä sekoilulla.

“Perinteisestihän poliittisiksi johtajiksi haluavien on jostain syystä ollut helpompi sietää “välttämättömiä virheitä” kuin niiden, jotka halutaan etulinjaan…”

Riippuu tilanteesta. Historia tuntee myös lukuisia tilanteita missä johto on hillinnyt vihan vallassa toimivia etulinjalaisia. En väitä etteikö kyseinen kuvio olisi yleinen mutta nyt kyllä yksinkertaistat liikaa.

Sinänsä tuo Zizekin kuvaus osuu musta vasemmistoon ja (varsinkin) vihreisiin oikein hyvin. Mutta Zizek sanoi (maanantaina Porthaniassa) myös, että meidän on käännettävä nurin kuuluisa Feuerbach-teesi, jonka mukaan filosofit ovat vain selittäneet maailmaa ja nyt tehtävänä olisi maailman muuttaminen. Z:n ehdotus oli, että vasemmiston tulisi pysähtyä hetkeksi miettimään ja tulkitsemaan, että mitä helvettiä tässä oikein ollaan tekemässä.

Miksi ihmiset eivät toimi toisin? Mitä on tehtävä? Eikö näihin kysymyksiin sitten tarvitaan teoriaa ja puhetta?”

Joo, ilmaisen itseäni ehkä turhan suoraviivaisesti… mutta. Ehkä skill-sharing on suoraviivaisempi määritelmä sille, miksi sitä ringissä istumista tarvitaan, kuin kokemuksen kerääminen ja siitä teorian muodostaminen… nää taidot voi toki olla muutakin kuin rumpujen tekoa.
Lisäksi oon aina ihaillut joitakin anarkoja kyvystä luoda omaa tuotantoa valittamisen sijasta, Mustan Kanin Kolo lienee hyvä esimerkki tästä.

Mitä taiteilijana oloon tulee, en itse ole tehnyt sitä huimilla resursseilla, olkoonkin että paljon suuremman varmuuden kanssa kuin moni muu. Mutta tunnen muusikoita, jotka on tehneet space-folk juttujaan vuosikaudet sossun rahoilla. Että siitä sitten vain (-:

Pari turhaa kokousta? Okei, ei siinä mitään. Valtasuhteiden muodostumista? Riippuu laadusta. Väsymistä, turhautumista ja loppuunpalamista? Kuulostaa aika normaalilta, sitä sattuu kahdesti vuodessa (kesällä ja loppusyksyllä). Entäs paranoian luominen? Savustaminen? Sisäiset puhdistukset? Saunantakaiset telotukset? Gulag? Mitä?

En nyt missään nimessä väitä, että millään näistä olisi ollut mitään tekemistä Helsingin kanssa. Kunhan asetan kysymyksen.

Perinteisestihän poliittisiksi johtajiksi haluavien on jostain syystä ollut helpompi sietää “välttämättömiä virheitä” kuin niiden, jotka halutaan etulinjaan…

Joo varmasti meni huonolla tavalla överiksi mutta kannattaa ottaa huomioon että yhtäkään organisaatiota ei olla rakennettu virheettömästi. Organisaatio, niin kuin kaikki muukin ihmisen luoma, rakentuu yrityksen ja erehdyksen kautta. Mun mielestä olennaiset pointit tällä hetkellä on:

1) Kapitalisteilla on valtio-organisaationsa
2) Fasistit rakentavat organisaatiota
3) Nykyisellä kriisillä ei ole nähtävissä loppua

T. Bronx joka oikeasti haluaisi olla taiteilija mutta elämän realiteetit pakottavat tekemään politiikkaa.

@Solja: on totta, että kysymys teorian tekijöistä jäi tässä abstraktiksi. En ehkä kuitenkaan yrittänyt luoda yleistä teoriaa teorian tekemisestä, vaan selittää nykyistä tilannetta (teoria toki sekin). Harhautuksia-blogi toimi tässä enemmän trampoliinina kuin kiistakumppanina tai kritiikin kohteena. Jos blogia lukee niin kuin sinä tässä, niin en ole eri mieltä.

@Hemi:

“Jos ihmiset yksinkertaisesti toimisivat toisin, mitään riistoa ei olisi.”

Jos ihmiset toimisivat toisin, tätäkään blogia ei tarvittaisi.

Miksi ihmiset eivät toimi toisin? Mitä on tehtävä? Eikö näihin kysymyksiin sitten tarvitaan teoriaa ja puhetta? Marssiminenkin on kivaa, mutta joskus on myös kiva tietää minne marssitaan (eikä eksyä matkalla Hollannin suurlähetystöön niin kuin viime kuussa…).

Maailma on muuttunut 50-luvulta monilta osin parempaankin suuntaan, ei siinä mitään. En silti tiedä kannattaako 60-luvun perinnöstä pitää kritiikittä kiinni tilanteessa, jossa valtakin jo on pitkään operoinut samalla “logiikalla”.

@Katariina: olen samaa mieltä, ainakin siitä, miten asioiden pitäisi olla. Tämä on erittäin hyvä huomio:

feminismin ajautuminen arjesta irtaantuneeseen epäpoliittiseen teoretisointiin, jossa mistään ei voida sanoa mitään koska kaikki on aina monimerkityksistä ja diskursiivista jne.

Tätä pitäisi ruotia ja kritisoida enemmän (mutta sisältä päin).

@rimpu: Opiskelijatoiminnan köyhyys ja kontrolli -keskustelutilaisuudessa puhuttiin siitä, miten meitä hallitaan juuri eriyttämällä ja “räätälöimällä” kontrolleja jokaista eriytettyä ryhmää (tai yksilöä) varten. Siksi “yhteisen” luomisessa onkin mahdollisuus niskurointiin.

Mutatoitua voi yksinkertaisesti tutustumalla ihmisiin, menemällä tapahtumiin, kirjoittamalla, kuvataiteesta en tiedä vaikka haluaisin, tiedän vain että Deleuze on koettu hyödylliseksi siellä päin.

@Maija: ymmärrän tuon ja musta on todella hyvä, jos OT:n kaltaiset yhteisöt voi toimia parantavasti tai vain yleisesti elämää tukevalla tavalla henkilökohtaisella tasolla. Tässä ehkä nousee kysymys terapian suhteesta ulospäin suuntautuvaan politiikkaan ja siitä, mitä kultakin toimijalta “vaaditaan” (onko oikeutta puhua teoriaa jos ei osallistu kokemusrinkiin yms.).

En tiiä, oisko YTHSn jonot pelkästään suoraa seurausta opiskelijan toimeentulo-ongelmista, mutta ainakin se on ainoa paikka, jonne mennä kun köyhyys muodostuu kiireeksi ja kiire väsymykseksi. Olisi kivaa, jos olisi muitakin paikkoja, jonne mennä, ja muitakin väyliä jäsentää sitä kokemusta kuin itsensä syyllistäminen. Siinä kai sekä teoriat että keskustelurinki tulisivat tarpeeseen?