Hemi: monin osin tärkeitä pointteja, erityisesti työstä eroon pääseminen. Tosin siitä tuskin on kukaan näissä piireissä eri mieltä!

Käsittääkseni työväkeä ja luokkaa käytetään tässä “uudessa käänteessä” analyyttisina käsitteinä, ei normatiivisesti, kuten itse näytät ne ymmärtävän. Ei autonomikommunistien alkuperäinen päämäärä eli palkkatyöstä kieltäytyminen ole mihinkään kadonnut.

Täältäkin päin on pudoteltu kritiikkiä luokka- ja työpuheesta erotiikan tappajina, niin kuin yllä:

Mitä muuta Murrostorstain retoriikka oli kuin ysäriä? Mtä uutta siinä oli? Mitä seksikästä siinä oli? Mikä siinä vetosi esteettisesti? Sosialismilla ei enää ole tietotyöläiselle muuta tarjottavaa kuin kahleet tai kitsi, ja kitsiäkään sillä ei ole tarpeeksi. Sama ongelma vuoden ekan Megan kanssa: Leninin karisma ei riitä innostamaan uusia barbaareja…

Kai tässä vain yritetään sanoa yksinkertaisesti, että tarvitaan sekä analyyttisia kategorioita, jotka pystyvät käsittelemään yhteiskunnallisia valtasuhteita ja mainitsemiasi vastarinnan muotoja, että “sopivasti motivoivaa kuvastoa ja retoriikkaa”. Kliseisesti: anarkohenkiset ovat olleet heikompia edellisten kanssa ja “vasemmistolaiset” jälkimmäisten kanssa.

Mitä identiteetteihin tulee Vähämäen lause “pitää muistaa että työväenliikkeen historiallinen tehtävä on aina ollut työstä vapautuminen. Työllä vapautuminen on ollut aivan toisenlaisen liikkeen tunnuksia” tämä on nerokasta, olkoonkin natsikortilla pelaamista, ja sitä voi hyvin toistaa vaikka loputtomiin SAK:n “kaikki työ on arvokasta” horinaa kohtaan.

Itse esimerkiksi yhä vierastan hyvin voimakkasti tuota sanaa, niinkuin työtä ylipäätään… muuten, leikillisen vapaa-ajan tai jo leisuren edessä ei ole pelkästään liksa, vaan aivan muita poliittisia asioita, jotka on olleetkin vuosia asialistalla, piratismi, nollatole, sosiaalikeskukset, yliopistopolitiikka … ja porvarin värisevässä elimessä on kyllä tiettyä fetissiarvoa, liituraitapuvut, biljardipöydät jne.

Jos nyt sanoisin huomenna että aloitetaan aseellinen vallankumous ja joku tekisi sen onnistuneesti 50 vuoden päästä, olisinko ollut oikeassa, vai kenties esittämäni näkemys olisi oikea vain tietyssä historiallisessa hetkessä?

Musta kaikistä härömmällekin PM diskurssille oli nousukauden tilansa, eikä musta pidä nähdä että aikojen muuttuessa ajattelun päivittäminen olisi osoitus siitä että ennen oltiin “väärässä” vaan aikojen muuttuessa kannattaa päivittää ajattelua.

Nyt kun tämä keskiluokkaistaustaisempi yliopisto-opiskelijajengi naureskeli vuosikaudet tuolle työväenluokkaiselle anarkismille, koska nämä olivat vanhanaikaisia kun eivät lähteneet mukaan kaikkiin viimeisimpiin postmoderneihin muotivirtauksiin, niin ehkä tämä yliopistoporukan paluu puheeseen työväenluokasta ja järjestäytymisestä on samalla jonkinlainen osoitus työväenluokan anarkisteille että nämä olivat koko ajan “oikeassa”

Vaihtoehtoisesti perustulokin tekisi gutaa.