Samoin useimmat kriittiset äänet suhtautuvat epäluuloisesti ulkopuolisten ottamiseen mukaan yliopistohallintoon.

No, varmasti osa vanhoillisista myyttisen “sivistysyliopiston” puolustajista vaatii yliopiston sulkemista yhteiskunnalta. Kuitenkin esimerkiksi Opiskelijatoiminnan lausunnossa 19.2.2009 sanotaan seuraavasti:

Me vastustamme yliopiston alistamista markkinalogiikalle ja mielivaltaiselle byrokratialle. Emme kuitenkaan ole puolustamassa mitään myyttistä sivistysyliopistoa. Myös aiempi kansallinen ”sivistysyliopisto” tiukkoine hierarkioineen perustui lähes opiskelijoiden omien toiveiden, tarpeiden ja kokemusten halveksunnalle. 1960- ja 1970-luvun opiskelijaliikkeet hyökkäsivät juuri tätä hierarkkista mallia vastaan. Silloin opiskelijaliikkeiden saavuttamat vapauden tilat pyritään nyt ottamaan haltuun uusilla kontrollin mekanismeilla.

http://opiskelijatoiminta.net/2009/02/20/opiskelijatoiminnan-avauspuheenvuoro-1922009-mielenosoituksessa/

En siis sanoisi, että nykyopiskelijoiden tavoitteet ovat päinvastaisia.

Myös opiskelijoiden aikaisemmin Megafoniin kirjoittamassa manifestissa osoitetaan yliopiston avautumisen hyvät puolet:

Yliopistosta on tullut yksi tiedon tuottamisen paikka muiden joukossa. Sen rajat muuhun yhteiskuntaan ovat hälvenneet. Yliopisto toimii metropolin tilassa osana tietoa ja sosiaalisia suhteita tuottavia verkostoja. Yhteistyöstä yritysten, muiden valtion laitosten sekä erilaisten itsenäisten tutkimus- ja koulutusinstituutioiden kanssa on tullut keskeinen osa sen toimintaa. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että opiskelijoiden omaksumasta ja hyödyntämästä tiedosta ja kokemuksesta vain pieni osa saadaan yliopiston seinien sisällä: “oman kiinnostuksen”, itsenäisten opintopiirien, kesätöiden ja työharjoittelujen merkitys on vähintään yhtä suuri kuin varsinaisten opintosuoritusten.

—

Yliopistolaitoksen muutoksessa, kuten myös työn muutoksessa, on sekä positiivisia että negatiivisia puolia. Sekä uusia vapauden ulottuvuuksia että uusia kontrolleja. Nykyinen yritysyliopisto on monella tapaa vähemmän hierarkinen kuin vanha “sivistysyliopisto”: ainakaan enää ei tarvitse mennä mekko tai puku päällä luennoille pokkuroimaan vanhoja äijiä, jotka levittävät nationalistisia tai muuten vain konservatiivia arvoja. Samalla hierarkiat muuttuvat joustavammiksi, monimutkaisemmiksi ja kaikkialle ulottuviksi.

http://megafoni.kulma.net/index.php?art=503&am=1

Yksinkertaisesti sanottuna kyse on vain siitä, että kapitalismi on “rekuperoinut” eli kaapannut ja valjastanut omiin tarkoituksiinsa 60-luvun kapinan. Yliopisto on siis avattu yhteiskuntaan - toisaalta eihän se koskaan mikään suljettu blokki ole ollut - mutta talouskasvun ja kontrolloinnin nimissä, ei autonomian tai vapauden. Tilannetta ei tietenkään ratkaista vaatimalla takaisin jotakin kuviteltua suljettua saareketta, vaan menemällä eteenpäin ja vaatimalla uudenlaista avoimuutta ja vapautta, yliopistolaisista itsestään lähtevää demokratiaa.

Tuolloin opiskeleva nuoriso vaati, että yliopiston on avauduttava yhteiskuntaan, otettava muu yhteiskunta huomioon. Professorin mukaan nykyopiskelijoiden tavoitteet ovat päinvastaisia.

Ehkä tämä nykyinen kehitys onkin 60-luvun marxilaisten viimeinen voimainnäytös ennen eläkkeelle jäämistä?!