kevyiden alkuaineiden runsautta ja galaksien etääntymistä (Hubblen lakia) on aika vaikea alkaa selittää ilman alkuräjähdystä.

Sitä ei kuitenkaan tarvitse olettaa maailmankaikkeuden “aluksi” (ikäänkuin se olisi erillinen olio tai organismi jonka täytyy “syntyä” kuten ihminen tai ihmisen valmistamat objektit). Tosin eivät monet alkuräjähdysteoriaa kannattavat tarkoitakaan sillä mitään “kaiken alkua”, vaan ainostaan meidän havaittavissa olevan “osan” alkua tai kehitystä (tämän minäkin hyväksyn).

Alkuräjähdysteoria on 1950-luvun (muistaakseni) tuote. Tätä ennen ei (tieteessä) oletettu maailmankaikkeudelle mitään “alkua”. Itse teoria tuo mukanaan paitsi ratkaisun moniin ongelmiin, myös ongelmia, joita fysiikassa ovat (sen jälkeen kun fysiikan oletuksia on alettu johtaman alkuräjähdys-oletuksesta) ajan ulottuvuuden lisäksi materia–antimateria, kvanttifysiikan sfääreistä puhumattakaan.

Ajatuksen “kaiken alusta” liittyy ihmisen aikakäsitykseen. Tässä Discoverista mukava juttu ajasta Newsflash: Time May Not Exist.

Olen nyttemmin taipunut sille kannalle, että Giambattista Vicon ja myöhemmin fenomenologien käsityksessä siitä, ettei ihminen voi oikein todella ymmärtää kuin itseään, on myös paljon järkeä, (vaikkakin olen aika epäluuloinen fenomenologiaa kohtaan, varsinkin metodina — intuitio ei tunnu minusta miltään parhaalta tavalta selvittää “olemuksia” ).

(Pääsen heittämään tähän väliin myös Leninin, joka myöhemmissä kirjoituksissaan erkani “typerästä” materialismista ja piti “viisasta” idealismia parempana vaihtoehtona — itse asiassa ielestäni materialismi(realismi)–idealismi-jaottelu on itsessään virheellinen ts. johtaa virheisiin ajattelussa.)

alkuräjähdyshän on vastaava kosmologinen oletus kuin Aristoteleen ensimmäinen liikkumaton liikuttaja tai kristinuskon Jumala.

Ei se varmasti ole vastaava kosmologinen oletus. Aristoteleen argumentti on looginen, kristinuskon argumentti on mytologinen. Luonnontieteen argumentit taas perustuvat empiriaan: esimerkiksi kaikkialla havaittavaa kosmista taustasäteilyä, kevyiden alkuaineiden runsautta ja galaksien etääntymistä (Hubblen lakia) on aika vaikea alkaa selittää ilman alkuräjähdystä.

Historianfilosofiaa ei mielestäni voi ulottaa ihmisen ja elämismaailman ulkopuolelle

Miksei?

Tämä on hyvin mielenkiintoinen kysymys historiasta yleensäkin. Mieleen tulee, että lähinnä kristityt (ihminen kaiken olevan keskuksena) ja kantilaiset/fenomenologit/postmodernistit (ööh, ihminen taas kaiken olevan keskuksena) vastustavat historian ulottamista ihmisen historian ja elämismaailman ulkopuolelle. Kummatkaan eivät oikein osaa selittää, mistä ihminen tulee.

Historianfilosofiaa ei mielestäni voi ulottaa ihmisen ja elämismaailman ulkopuolelle (eli en ilmeisimmin hyväksy D&G:n universaalihistoriaa; en siis tunne sitä joten en tiedä osuiko kommenttini mihinkään).