Comments on: Voiko tyyli toimia argumenttina?

by: Suokoira

Mon, 09 Feb 2009 22:52:26 +0000

Jos kerätään muutama pätevä vallankumousfilosofi omine käsitteineen ja logiikkoineen niin mitä siitä seuraa; kilotolkulla vallankumoustyyliä tulkitsevaa puhdasta argumentatiivista analyysiä siitä miten mestarivallankumousfilosofin muutosvoimaiset ajatukset saadaan saadaan edes jotenkin yleistajuiseen tulkintamuotoon ahdettua jotta se vallankumouksen maaninen energianpurkaus tulisi ja vapauttaisi yleisemmällä tasolla sekä manifestoituisi laajemmin sen isonpienen vallankumouksen muodossa jos sen perässä juoksee.

Jos ns. tyylipuhtaalla tyylittömällä argumentoinnilla argumentoidaan muutosvoimaisen ja rajoja rikkovan argumentoinnin puolesta ja muutosvoimainen ja rajojarikkova argumentointi edellyttää tyyliä totena jossain enemmän tai vähemmän taustalla tai läsnä, onko mitään syytä argumentoida ylenmääräistä argumentaation korostamista vastaan, paitsi jos oma tyyli ja kanta asiaan puuttuu.

by: Klementiini

Mon, 09 Feb 2009 14:18:58 +0000

Jos lukee tarkkaan, niin tässä ei argumentoida argumentaatiota vastaan vaan “ylenmääräistä” tai “puhdasta” argumentaation korostamista vastaan. Loputon argumentaation vaatiminen on yhtä steriiliä kuin joka päivä esitetyt vaatimukset “avoimesta keskustelusta”. Kun argumentaatio koostuu siitä, että vaaditaan lisää argumentaatiota, ja kun avoin keskustelu koostuu siitä, että vaaditaan lisää avointa keskustelua, niin kannattaa miettiä uudestaan että liittyykö kuoroon vai tekeekö jotain muuta.

Mitä valtioon tulee, valtion suurin ongelma ei varmastikaan ole se, että päättäjillä ei olisi tarpeeksi habermasilaisesti argumentoitua tietoa asioista.

Ja eivätköhän niin pienet kuin isotkin vallankumoukset synny joukkovoimasta ja kollektiivisesta taistelusta: siinä tarvitaan sekä argumentteja että haluihin vetoavaa toimintaa. Usein keskitytään edellisten hiomiseen ja unohdetaan jälkimmäinen.

by: ville

Mon, 09 Feb 2009 11:29:20 +0000

Ei tuota argumentaatiovastaisuutta vastaan ole mitään mieltä argumentoida, mutta onhan se koomista, kun se esitetään suht jäsentyneenä argumentaationa. Mutta ei anarkismi ole mikään vallankumous, tai mielivallastahan anarkismissa on kyse. Valtiota ei voi hoitaa mielivaltaisesti, et siinä mielessä valtion puheille haluavan filosofin tulee pyrkiä sellaiseen “habermasilaiseen” tyyliin, että väitteet ja vaateet perustellaan, tarkennuksia tehdään, perusteita vaaditaan. Brandom on kuvannut tätä leikkiä hyvin Making it explicit -teoksessa.
Toinen juttu on se, että toki arvoja ja muita merkityksellisiä seikkoja voi “näyttää” taiteen ja muun ns. epäselvän puheen keinoin, muuttaa maailmaa siten. Mainostoimistotkin tekevät tätä jatkuvasti ja menestyksellisesti. Jos ajatellaan, että vallankumous tulee “myymällä” vallankumouksellisen tyylioppia jengille niin ok (sehän voi tulla niin), mut ei se valtiolle mitään voi, eikä pärjää ilman sitä, Sen unessa nähdyn on tultava argumentaation piiriin, eikä tämä ole tappio.
Ville