Komppaan. Mieleen tulee joitain vuonna silloin joskus hki:ssä tehtyjä “talonvaltauksia”, jossa oli mun kokemuksen perusteella *joillekin “järjestäjä”tahoille* manifestit ja lehdistötiedotteet keskeisempi asia kuin käytännön toiminta (tai sen olemattomuus). Ja joka puolella vilisi muoti-ilmaisu “liikkeen rakentaminen”…puollan kyllä mielummin eletyn, elävän, eletyn elämän liikkeen “rakentamista” (voiko sitä edes “rakentaa”? miten?), kuin krypto-postmodernia krypto-abstrakteja muka-liikkeitä, jotka näkyvät lähinnä yksinäisinä lehdistötiedotteina ja ‘15 min. fame’na. Jos se sitten menee niin ‘autonomiseksi’ ettei ulkopuolinen tajua mitään, niin se on ainakin todellista, vaikka marginalisoitua. Jossain on todellisia ihmisiä, ja jos jotakuta oikeasti kiinnostaa, niin näitä todellisia ihmisiä voi yrittää lähestyä ottamaan selvää. Ihmisille, jotka todella kaipaavat jotain muuta kuin status quo:ta, räikeä, anteeksipyytämätön marginaalisuus voi olla houkuttelevaa, merkki siitä että jotain toisenlaista on oikeasti mahdollista.

…yhteyksien osoittaminen Kreikan ja muun maailman välillä näyttävät mielenosoituksissa jäävän hyvin vähäiseksi ja pinnallisiksi … Mutta tämä kaikki on jotenkin loistanut toistaiseksi poissaolollaan.

Samaa mieltä. Jossain määrin tämä tuntuu vaivaavan myös useita jenkeissä järjestettyjä tukimielenosoituksia, joiden “sanoma” jää ulkopuolisille helposti abstraktiksi eikä kytkeydy paikalliseen kontekstiin. Selkeästi tässä myös Takku.netillä olisi parannettavaa: olisi mukava nähdä analyysia siitä, miten Kreikan tilanne liittyy muuhun Eurooppaan, minkälainen organisointiperinne on pohjustanut kapinointia Kreikassa, ja niin edelleen.

Mutta sekään ei ole hyvä, että aktiot nähdään ensisijaisesti vain kommunikaation ja ulospäin suuntautuvien efektien kautta. Toimijoiden omaa yhteisöä, halujen ilmaisua, kollektiivista kokemusta ja autonomiaa kannattaa myös pitää yhtenä ulottuvuutena. Muuten meininki saattaa - pahimmillaan - jähmettyä ammattimaiseksi puuhasteluksi, joka näyttäytyy tiukasti johdettuna broileriprojektina.

En usko, että tämän kaltaisista jutuista on varsinaisesti haittaa. Jo sikaheimo.comin kuvat tekevät siitä arvokkaan

Poliisiväkivallan vastustaminen jää helposti aika abstraktiksi ja turhaksi (”mitä, poliisi käyttää väkivaltaa, ohoh, enpä tiennytkään”). Sikäli kun anarkistien järjestämät demot ovat Helsingissä pieniä, niin poliisi ehkä nauttiikin niiden kanssa leikkimisestä yhtä paljon kuin mielenosoittajat itse, ja näin osapuolten välillä pysyy symmetrinen, molempia ylläpitävä suhde.

That said, mun ymmärtääkseni tossa oli kai kolme pointtia. Ne liittyy siihen, miten tällaiset koetaan mielenosoituksen kohteen, kontekstin ja osallistujien itsensä kannalta.

Ensiksi jos tarkoitus on voimaannuttaa kreikkalaisia, niin varmaan ihan mikä tahansa tapahtuma josta tiedotetaan sinne päin toimii. (http://greeksolidaritymap.blogspot.com/)

Toiseksi jos Kreikassa kapinoidaan niin kai jotain solidaarisuutta voi osoittaa vain katkaisemalla iloisen joulubisneksen hetkeksi ja kytkemällä sen tohon kontekstiin. Tai siis ei kai tässä nyt ole kyse vain jostain Kreikan kansallisvaltiosta, vaan vähän laajemmasta jutusta. Siksi ehdotukset kohdistaa kaikki toiminta vain Kreikan valtion edustajia kohtaan kuulostaa jotenkin oudoilta.

Kolmanneksi tällaisia järjestetään tietenkin etupäässä osallistujien voimaannuttamisen ja alakulttuurin ylläpitämisen vuoksi. Siksi meininki vaikuttaa ulkopuolisista helposti päättömältä ja sisäsiittoiselta. Sitäkin se toki on, pitäisi rikkoa alakulttuurilokerot.