Veera Luoma-aholle:
“(Lehdestä saattaa oppia vaikka sen, että demarien kanssa aika harvalla valtaajalla oli mitään tekemistä.)”

Toimittamastasi lehdestä taas oppii sen, että suurin osa vanhan aikoinaan vallanneista nk. radikaaleista ovat tänä päivänä täysiä konformisteja. Eli kansankielellä demareita.

Päärakennuksen valtauksesta arvon Ylkkäri tuskin tietää sen enempää kuin ovat Hesarin otsikoista lukeneet. Toimitus kun loisti poissaolollaan koko valtauksen ajan.

Veera: juu, ei Ylkkäri mikään totaalinen disaster ole, mutta epäilemättä 7 päivääkin on jossain mielessä lähellä lukijansa elämää.

Kun KEHY-aterioiden sijaan alettiin järjestää sukukansakeräyksiä, meni opiskelijaliikkeeltä uskottavuus.

Vastaukseni: meistä oli hauskempaa ja jännittävämpää tehdä näin.
Meidän mielestämme lehti oli kiinnostava journalistinen kokeilu, ja siitä oppi sitä paitsi aika paljon suomalaisesta lähihistoriasta, suurista ikäluokista ja tietyllä tavalla myös aktivismin nykytilasta. (Lehdestä saattaa oppia vaikka sen, että demarien kanssa aika harvalla valtaajalla oli mitään tekemistä.)

Meistä olisi hienoa kirjoittaa tämän päivän opiskelijaliikkeestä, etenkin, jos tapahtuisi jotain luovaa, uutta ja innostavaa. Valitettavasti päärakennuksen valtaus ei ollut meistä aivan sitä. Olemme kuitenkin kirjoittaneet tänä syksynä mm. kaupunkiköyhyydestä, opiskelijoiden ajatuksista hyvästä kaupungista, Ylioppilasteaaterin Susanna Kuparisen näkemyksistä nykypolitiikasta sekä tämän päivän tabuista. Saamassamme palautteessa on myös voittopuolisesti iloittu siitä, että lehti on tullut lähemmäs opiskelijan elämää.

Kiitos kuitenkin palautteesta! Etenkin ironiakritiikin otan tosissani. Olen samaa mieltä siitä, että ironian taakse on usein liian helppo piiloutua. Syyllistymme siihen ehkä liian usein. Tosin emme taida olla tässä ongelmassamme kovin erilaisia kuin ikäpolvemme.