“Hobbes ei käsittänyt, että pienissä valtion ulkopuolisissa yhteisöissä oli jokaisen parhaan edun mukaista puolustaa kaikkien yhteistä vapaata pääsyä luonnon kasvuympäristöön. Oletetaanpa, että joku !Kung, jolla olisi hobbeslainen vallanjano, nousisi yhtenä aamuna ja kertoisi leiritovereilleen, että “Tästä päivästä alkaen kaikki tämä maa ja kaikki mitä se päällään kantaa kuuluu minulle. Annan teidän käyttää sitä, mutta vain minun luvallani ja sillä ehdolla, että saan valita ensin oman osuuteni kaikesta mitä te saatte kiinni, keräätte tai kasvatatte.” Hänen leiritoverinsa, jotka ajattelisivat että nyt se on lopullisesti seonnut, pakkaisivat vähät kamppeensa, kävelisivät 30 tai 40 kilometrin päähän, pystyttäisivät uuden leirin ja jatkaisivat tavallista elämäänsä tasa-arvoisessa vastavuoroisuudessa, jättäen miehen harjoittamaan hyödytöntä yksinvaltiuttaan yksinäisenä kuninkaana.”
http://takku.net/article.php/20081225161000543

Christopher Boehm puolestaan esittää kirjassaan “Hierarchy in the Forest”, että egalitaarisissa yhteisöissä toimisi juuri tuollainen nurinkurinen yhteiskuntasopimus, käänteinen hierarkia jonka puitteissa väki estää auktoriteettia nousemasta:

“Egalitarian societies constitute a very special type of hierarchy, one in which the rank and file avoid being subordinated by vigilantly keeping alpha-type group members under their collective thumbs.”
http://cogweb.ucla.edu/Abstracts/Boehm_99.html

En kyllä ole perehtynyt Boehmin kirjaan sen syvemmin… Mahdollisen suvereenin nousun estäminen ei perustu ennen kaikkea väkivaltaan tai karkottamiseen, vaan vähättely, naureskelu ja halveksunta tulevat sitä ennen:

“Niin, kun nuori mies tappaa paljon lihaa, hän alkaa pitää itseään päällikkönä tai suurena miehenä, ja hän pitää meitä muita alaisinaan tai vähempiarvoisina itseensä nähden. Me emme voi sallia sellaista, me emme hyväksy kukkoilijaa koska jonain päivänä hänen ylpeytensä saa hänet tappamaan jonkun. Niinpä me aina puhumme miten hänen lihansa ovat arvottomia. Näin me lauhdutamme hänen sydäntään ja teemme hänestä lempeän.” (!Kung -väen kertomus edellä mainitusta Harrisin tekstistä)