Vapaus on ihmisessä olevien potentioiden, mahdollisuuksien toteutumista yhteisössä. Ihminen on olemukseltaan (mikäli tätä termiä uskaltaa käyttää) sosiaalinen:

(1) Vapaus on osaltaan sartrelaisessa mielessä ontologista: ihminen on vapaa - vapaa valitsemaan suhtautumisensa maailmaan ja siihen tilaan mihin on heitetty. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ihmistä rajoittaa käytännöllisesti katsoen ainoastaan luonnonlait ja muut fyysis-materiaaliset tekijät.

(2) Vapaus on toisaalta riippuvainen yhteiskunnallisista omistus- ja valtasuhteista. Vapaudella on historialliset reunaehdot. Esim. 1800-luvun työläinen ei ollut yhtä vapaa kuin nykyajan tehdastyöläinen.

(3) Vapaus on riippuvainen tiedostavan yksilön päätöksestä: yksilö päättää toimia toisin ja toteuttaa omia potentioitaan juuri historiallisen tilanteen ehdoilla. Esim. käyttää hyväkseen kapitalismin tarjoamia ja kapitalistisen kulttuurin tuottamia tuotteita. Tällöin kriittisen teorian korostama “negatiivinen ajattelu” (kiellon logiikka) yhdistyy vaikkapa kulutusyhteiskunnan muuttamiseen sen omilla ehdoilla: yksilö pyrkii toteuttamaan hänellä ainoastaan abstraktina ajatuksena olevan vallitsevan, alistavan yhteiskunnan kiellon omassa konkreettisessa toiminnassaan. Kuluttajalle tämä tarkoittaa sellaisten kulutushyödykkeiden kuluttamista, jotka rajoittavat kulutuskulttuurin kasvua; ja toisaalta: kulutuksesta kieltäytymistä - että kuluttaa ainoastaan todellisia välttämättömyystarvikkeita, niitä jotka ovat todellisia perustarpeita. Kysyntä määrää tarjonnan: tuotanto keskittyy tällöin pelkkien perustarpeiden tuottamiseen. Tästä on mm. Aapo Riihimäki puhunut. Tämä on niin sanottua politiikan jujitsutaktiikkaa.

(4) Vapauden tulee toteutua ihmisen omilla ehdoilla. Pelkkä kriittinen, negatiivinen ajattelu ei riitä. Tarvitaan vapauden toteuttamista ja ontologisoimista jo vallitsevassa todellisuudessa - käyttämällä vallitsevan yhteiskunnan aseita sitä itseään vastaan. Päätös: olen vapaa ja toimin sen mukaisesti. Toteutan vallitsevan yhteiskunnan negaatiota itsessäni - arjessani.

(Ajatus on toistaiseksi kesken… Palaan siihen varmasti myöhemmin.)